tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hääpuvun tuunaus ja huntu


Tämän kesän yksi ihanimmista ja aikasyöpöimmistä asioista ovat olleet häät. Eivät kumminkaan omat, vaan siskon. Näissä häissä ompelukoneella oli paljon hommia. Ja myös ompelukoneen käyttäjällä. Kaason puku olikin esittelyssä jo aikaisemmin. Ja tässä tulee morsiuspuku.


Tai oikeastaan puvun tuunaus. Alun perin puvun oli joku pienillä sormilla ommellut Kiinassa ja se ostettiin Suomesta käytettynä. Istuva korsettiyläosa ja mahtava laahus miellyttivät silmää. Mutta pituudelle, vyölle ja paljaille olkapäille piti tehdä jotain.

Kuva alkuperäisestä puvusta.

Alkuperäinen kullanvärinen vyö sai lähdön ja pähkäilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että puku on kauniimpi ilman vyötä. Etuhelma oli korkokenkien kanssakin hiukan liian pitkä ja kompastumisvaara olemassa, joten se piti lyhentää. Helman lyhentäminen kuulostaa helpolta, mutta tässä tapauksessa se edellytti melkoista purku-urakkaa. Päälihelman suorareunaisen pitsin päälle nimittäin oli ohuella siimalangalla ommeltu kaistale piparkaukkureunaista pitsiä, mikä piti purkaa ensin pois ennen kuin alla olevaa varsinaista helmakangasta pääsi saksimaan. Purettaessa tyllipitsi tietenkin tahtoi venyä, eikä muutamalta reiältäkään vältytty. Tosin ne eivät haitanneet, koska tulivat lyhennyksen edetessä joko leikatuiksi pois tai jääneeksi takaisin ommellun reunapitsin alle. Mutta tuon purku-urakan jälkeen ymmärrän kyllä varsin hyvin, että jotkut vastaavalla tavalla tehdyt puvut on lyhennetty niin, että helma on kylmästi katkaistu alareunan koristepitsin yläpuolelta ja siihen on tehty sauma, jolloin vältytään työläältä ja aikaavievältä (ja kalliilta) purkuhommalta.


Eniten miettimistä aiheuttivat kuitenkin ehkä olkaimet/hihat. Tai pikemminkin niiden puute. Korsettiyläosa oli kaunis, mutta siskon mielestä hiukan liian paljas ja niinpä olkapäiden peitoksi mietittiin erilaisia, huivia kiinteämpiä vaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin tekemään kevyet olkainten ja pienten hihojen välimuodot moninkertaisesta huntutyllistä. Päälle ommeltiin käsin hameen miehustapitsin päälle ommeltuja pitsikuvioita muistuttavia ruusuja, jotka leikattiin erillisestä, Eurokankaasta löytyneestä pitsikankaasta. Ruusut koristeltiin vielä helmillä, jolloin yläosa saatiin ulkonäöllisesti sidottua muun mekon tyyliin sopiviksi. Näissä kuvissa koristekukkaset ovat olkaimissa kiinni vasta nuppineuloilla.


Huntumalleja ja -toteutustapoja käytiin vakoilemassa muutamassa morsiusliikkeessä. Tulimme siihen tulokseen, että 100 euroa täyspitkästä, koristelemattomasta tyllihunnusta on ihan liikaa ja marssimme Eurokankaaseen ostamaan kolme metriä huntutylliä, hintaan 3 e/m. Mitään ihmeempää kaavaa tuohon huntuun ei ole, vaan suorakaiteen muotoinen kappale on pyöristetty sekä ala- että yläpäästä niin, että kokonaisuus muistuttaa hiukan munaa ollen yläosasta kapeampi. Yläreuna on tämän jälkeen tasattu ja siihen on ommeltu rypytyslanka. Sitten koko komeus kiinnitettiin hiuskampaan, jonka avulla huntu oli kätevä kiinnittää nutturan yläpuolelle. Ja napata tarvittaessa hyvin helposti myös pois. Ja hyvin toimi!



Makupaloja varsinaisista hääkuvista ja sekä puvusta että hunnusta tositoimissa voi kurkata häiden virallisen valokuvaajan FB-sivulta täältä.

Mutta tänään on luvassa jotain ihan muuta kuin hääjuttuja. Tie vie Asuntomessuille Vantaalle, joten seuraavaksi luvassa sisustusjuttuja!

torstai 16. heinäkuuta 2015

Suuri Käsityö 7/2015


Heinäkuu on täällä, itse asiassa puolessa välissä jo. Ja samaan hengenvetoon voinen todeta, että tämä heinäkuun Suuri Käsityö -lehtikatsaus tulee vähän myöhässä, mutta onneksi edes silloin.


 Lieneekö sama tilanne helteiden osalta? Niitä odotellessa voi ihastua kannessa komeilevaan Paola Suhosen pitsiseen hellemekkoon. Pakkohan tämmöisten mekkojen kelien jossain vaiheessa on alkaa:) Lehden kaikkia malleja pääset ihastelemaan tästä.


Yksi omista suosikkimalleistani on solmumekko. Tässä on hyvin paljon samaa, kuin Campridgen herttuattaren Katenkin päällä nähdyssä Seraphinen Jolene -mekossa, joka loppuikin kuulemma kaupoista hetkessä noiden kuvien jälkeen:) Tuo menee varmasti työlistalle. Helma ehkä hiukan lyhempänä, mutta juuri tuollaisen solmumekon kaavaa ehdin haikailla jo aikaisemmin kesällä. Solmun ompeluun on myös oivallinen kuvallinen ohje. Mekkoon on kangaskin jo ostettu, nyt vaan pitää päästä ompelukoneen ääreen. Se ei näillä viileillä keleillä onneksi ole mitenkään aivan mahdoton tehtävä malttaa istua sisällä.



Vetoketjullisten neuleiden ohjeita näkee mieletäni aivan liian harvoin. Tässä kuitenkin yksi varsin simppeli toteutus, joka puuvillaisena sopii hyvinkin kesäiltoihin. Jos aurinko oikein alkaa helliä, niin silloin toimii pidennetyin silmukoin reikäiseksi tehty toppi, joka valmistuisikin varsin joutuisasti. Riippumatossa tai laiturin nokassa istuskellen.


Jokaisen kesälehden vakiokalustoon kuuluvat pienet ja helpot kesätekemiset, joiden takia ei suuria lankakeriä tarvitse kesäkassiin tunkea. Nämä virkatut hedelmäkuviot ovat juuri sellaisia. Näiden tekemiseen voi jäädä vaikka koukkuun! Onneksi käyttötarkoituksia on monia, vain mielikuvitus lienee rajana mitä kaikkea näillä voi koristella. Lautasliinarenkaat, hiuskoristeet, laukut, kengät, rintakorut, laukut, säilytyspussukat.. You name it!


Aika karkki on myös tämä Heinäkuun nuoren suunnittelijan pastellivärinen laukku. Tähän pätee hyvin toteamus, että yksinkertainen on kaunista. Noita voisi melkein olla useampi kappale eri väreissä, niin aina löytyisi vaatteisiin sopivat sävyt kesätoreille ja turuille.


Mökkituliaiset kuuluvat myös asiaan, kun on heinäkuun lehdestä kyse. Nämä aplikaatioin ja tikkauksin koristellut valkoiset pyyhket olivat jotenkin niin veikeitä, että onneksi noiden tekemiseen ei tarvita omaa mökkiä eikä kutsua kenenkään muunkaan mökille, vaan niitä voi taiteilla ihan oman kesäkeittiön iloksi.

Kyllä näissä merkeissä saa heinäkuun helteettömät päivät mainiosti kulumaan:)