lauantai 30. toukokuuta 2015

Pienen pieni juhlamekko


Tänään juhlamekkoihin sonnustautuvat niin isot kuin pienetkin. Tyttöjen hiukset kiharretaan, lakerikengät kiillotetaan ja mekkotyllit oiotaan. Poikien vilkkuvat sääret puetaan pitkiin housuihin ja kenties kaivetaan esille jopa kravatti. Ihanan aurinkoinen koulunpäätös- ja valmistujaispäivä houkuttelee meistä esiin pukeutujia ja ne tuulipuvut saavat kerrankin jäädä kotiin.


Tämän mekon kantaja ei ihan vielä pääse laulamaan Suvivirttä. Mutta kauniita mekkojahan ei koskaan tytöllä voi olla liikaa ja niiden käyttöön löytyy aina hyvä syy, oli sitten minkä ikäinen tahansa:) Tyttö syntyi pikkusiskoksi reilu pari vuotta vanhemmalle siskolleen, joten sopivan tyttömäisiä vaatteita löytyi talosta jo valmiiksi yllin kyllin. Tyttöjen äiti kertoi säästäneensä vanhemman tytön vaatteista joitakin tytön omaan muistojen laatikkoon, niin että ne eivät päätyneet lapsiperheen tavalliseen vaatekiertoon. Mutta entä nuoremman siskon vaatemuistot, suodattuisivatko ne aina isosiskon vaatteiden kautta vai olisiko hänenkin laatikossaan jotain ihan omaa?




Nämä sanat jäivät mieleen ja niinpä naapurin neidillä on nyt ihan ihka oma mekko, juuri varta vasten hänelle tehty. Kaavat ja ohjeet ovat yli 20 vuoden takaa, mutta ah aina niin ihanat. Preeriamekon malli on Suuresta Käsityölehdestä, helmikuun numerosta vuodelta 1991! Punaruudullinen kangas on kirpparilta löytyneestä, kankaan takia ostetusta isosta naisten takkimekosta. Tässä pääsi taas kerran mukavasti leikkimaan myös ompelukoneen koristikkauksilla.



Muistan, kuinka 9.-luokan valinnaisissa käsitöissä yhtenä tehtävänä oli vapaavalintainen vauvanvaate, jossa piti muistaakseni olla vähintään vetoketju. Tämä kyseinen preeriamekon kaava oli monen tytön suosikki ja sitä valmistui useissa eri väreissä. Kuinka monella tekijällä tuo mekko mahtaa edelleen olla tallessa tai päätynyt käyttöön? Minun oma sinikukkainen mekkoni on tallessa vanhempien luona, mutta käyttämättä.


Tämä kappale sen sijaan on tehty käyttöön. Toivottavasti kesä tuo mukanaan oivallisia mekkokelejä:) Mekon omistajan valmistujaisiin kuluu vielä tovi jos toinenkin ja siihen mennessä mekkojen tyyli ehtii muuttua moneen kertaan.


Tämän myötä kaikille tänään valkolakin, todistuksen, ruusun tai ammattiin valmistavan paperin kouraansa saaville isosti onnea ja myötäisiä tuulia elämässä eteenpäin!

6 kommenttia:

  1. Ihana, ihana mekko pikkineitille ihan ikiomaksi:)

    VastaaPoista
  2. Minäkin tykkään:) Tähän tyyliin vuodet eivät jotenkin pure ollenkaan, näyttää yhtä hyvältä 2010-luvun lapsilla kuin 90-luvun kasvateillakin.

    VastaaPoista
  3. Minä olen tehnyt tuon mekon mamelukkeineen kahdessa eri koossa omille tyttärilleni juurikin 20 vuotta sitten! Ja molemmat mekot olivat kovassa käytössä kaikilla neljällä tyttärelläni. Tallessa ovat, ja vieläkin näyttävät yhtä ihanilta kuin silloin :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä on ihana mekko, ja tytöt kun osaavat nauttia kauniista mekoista ihan pienestä pitäen.

    VastaaPoista
  5. Niin sievä, herttainen ja ihana! Tämä mekko varmasti säilyy ihanana muistona <3

    VastaaPoista
  6. Onpa suloinen setti, todella ajaton malli!

    VastaaPoista