sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Villa Angelica


Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi suuntasimme eilen auton nokan kohti Seurasaarta. Kohteena ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Seurasaari, vaan tarkoitus oli käydä tutustumassa muutama vuosi sitten remontoituun Urho Kekkosen museoon Tamminiemeen sekä museon vieressä olevaan Villa Angelica -kahvilaan.



Kahvila sijaitsee ihanassa harmaassa pitsihuvilassa Tamminiementien varressa. Pihalla tulijaa tervehtivät romanttisesti patinoituneet valkoiset takorautakalusteet, jotka varmasti houkuttelevat kahvittelijoita kunhan kelit - ja ne kalusteet - tästä vielä hiukan lämpenevät. Lasiterassilla vastaan tulvahti maljakoittain kukkia, niin aitoja, silkkisi kuin kuivattujakin. Sisätiloissa vallitsi miellyttävä hämärä, kun kevätaurinko siilautui ikkunoista mitä erilaisempien verhojen läpi tilaan, jossa aika tuntui pysähtyneen.



Sisustus oli sekoitus vanhoja kalusteita, runsaita tekstiilejä, perhekuvia ja pehmoleluja. Kauniista, mutta parhaat päivänsä nähneistä kattomaalauksista katselivat enkelit ja tähdet. Raja julkisen tilan ja jonkun kodin välillä tuntui olevan hämärä. Sitä ikäänkuin odotti koko ajan, että koska jonkun nurkan takaa ilmestyy nutturapäinen taloudenhoitaja tai mekastava lapsilauma.

No, ei tullut kumpaakaan. Aikamme ihmeteltyämme takahuoneesta ilmestyi ehkä sadun äitipuolen tai menneen neuvostoajan tyylinen vanhempi rouva, joka puhetyylistä päätellen ei ollut alkujaan suomalainen. Kahvi ja tee odottivat valmiina pannuissa ja pitkällä pöydällä oli kupujen tai lautasten alla lukuisia erilaisia kakkuja. Liekö sitten juuri tuo kielen kankeus aiheuttanut tunteen, että rouva pyrki mahdollisimman vähällä puhumisella hoitamaan rahastuksen sekä kertomaan, että omenapiirakan päälle voi itse ottaa jääkaapista kermavaahtoa tai vaniljakastiketta.


Lysti kustansi 7,5 euroa omenapiirakasta ja 6 euroa teekupillisesta. Kahvia ja teetä sai samaan hintaan juoda niin paljon kuin halusi ja piirakanpala oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta varsinkin saatuun palveluun nähden hinta tuntui aika suolaiselta.

Joten, voiko tätä nyt suositella vai ei? Käyntikokemuksena ja ympäristönä erikoinen ja näkemisen arvoinen, mutta palvelun tai makumaailman puolesta en ropojani likoon laittaisi.

5 kommenttia:

  1. No huh, mitkä hinnat! Mietin aluksi, että kylläpä näyttää kauniilta ja täytyypä käydä kokeilemassa, mutta ehkä säästänkin sen siihen päivään, kun on oikein rahakas olo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljöö oli yhtäaikaa kiehtova ja sekava. Ja hinnat, ne vasta sekopäisiä olivatkin!

      Poista
  2. Upea kahvila, ihania kuvia! Tuollaisessa miljöössä odottaisi hyvää palvelua ja uskomattoman herkullisia leivonnaisia. Mutta ei tainnut tuolla kohdata ne seikat toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljöö oli upea, auringonvalossa leijailevat nostalgia(pöly)hiukkaset vielä oikein korostivat pysähtynyttä tunnelmaa. Mutta hinta ja herkullisuus, ne kyllä jäivät kuviosta pahasti uupumaan.

      Poista
  3. yksinkertaisesti kaunis, onnittelut valokuvia.

    VastaaPoista