lauantai 28. maaliskuuta 2015

Maailman suurin kynttiläillallinen


Yksi varmoista kevään merkeistä on WWF:n organisoima Earth Hour -kampanja, joka sammuttaa tänään valot klo 20.30-21.30. Tapahtuma järjestetään maailmanlaajuisesti maaliskuun viimeisenä lauantaina. Valot sammuvat tänäänkin tuhansissa kaupungeissa, yrityksissä, organisaatioissa ja kodeissa. Tämän vuoden tapahtuman teemana on maailman suurin kynttiläillallinen. Romanttisen lauantai-illan puitteet ovat siis varsin sopivasti kohdillaan, kun Avalta tulee vielä klo 21 elokuva Titanic:)

Ennen hempeilyä kuitenkin ikkunat odottavat pesijää, veroilmoitus täyttäjää ja rairuoho kylväjää.  Alkuvuoden ompelujumikin toivottavasti alkaa vähitellen helpottaa ja tänne alkaa tipahdella jotain, mitä käsityöblogissa kuuluisikin näkyä.

Ensi yönä siirretään myös kelloja - tunnilla kohti kesää. Aamulla herätään sitten toivottavasti ennen kuin ensimmäiset pääsiäisnoidat kolkuttelevat ovella virpomisvitsoineen:)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Villa Angelica


Aurinkoisen viikonlopun kunniaksi suuntasimme eilen auton nokan kohti Seurasaarta. Kohteena ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Seurasaari, vaan tarkoitus oli käydä tutustumassa muutama vuosi sitten remontoituun Urho Kekkosen museoon Tamminiemeen sekä museon vieressä olevaan Villa Angelica -kahvilaan.



Kahvila sijaitsee ihanassa harmaassa pitsihuvilassa Tamminiementien varressa. Pihalla tulijaa tervehtivät romanttisesti patinoituneet valkoiset takorautakalusteet, jotka varmasti houkuttelevat kahvittelijoita kunhan kelit - ja ne kalusteet - tästä vielä hiukan lämpenevät. Lasiterassilla vastaan tulvahti maljakoittain kukkia, niin aitoja, silkkisi kuin kuivattujakin. Sisätiloissa vallitsi miellyttävä hämärä, kun kevätaurinko siilautui ikkunoista mitä erilaisempien verhojen läpi tilaan, jossa aika tuntui pysähtyneen.



Sisustus oli sekoitus vanhoja kalusteita, runsaita tekstiilejä, perhekuvia ja pehmoleluja. Kauniista, mutta parhaat päivänsä nähneistä kattomaalauksista katselivat enkelit ja tähdet. Raja julkisen tilan ja jonkun kodin välillä tuntui olevan hämärä. Sitä ikäänkuin odotti koko ajan, että koska jonkun nurkan takaa ilmestyy nutturapäinen taloudenhoitaja tai mekastava lapsilauma.

No, ei tullut kumpaakaan. Aikamme ihmeteltyämme takahuoneesta ilmestyi ehkä sadun äitipuolen tai menneen neuvostoajan tyylinen vanhempi rouva, joka puhetyylistä päätellen ei ollut alkujaan suomalainen. Kahvi ja tee odottivat valmiina pannuissa ja pitkällä pöydällä oli kupujen tai lautasten alla lukuisia erilaisia kakkuja. Liekö sitten juuri tuo kielen kankeus aiheuttanut tunteen, että rouva pyrki mahdollisimman vähällä puhumisella hoitamaan rahastuksen sekä kertomaan, että omenapiirakan päälle voi itse ottaa jääkaapista kermavaahtoa tai vaniljakastiketta.


Lysti kustansi 7,5 euroa omenapiirakasta ja 6 euroa teekupillisesta. Kahvia ja teetä sai samaan hintaan juoda niin paljon kuin halusi ja piirakanpala oli ihan kunnioitettavan kokoinen, mutta varsinkin saatuun palveluun nähden hinta tuntui aika suolaiselta.

Joten, voiko tätä nyt suositella vai ei? Käyntikokemuksena ja ympäristönä erikoinen ja näkemisen arvoinen, mutta palvelun tai makumaailman puolesta en ropojani likoon laittaisi.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Suuri Käsityö 3/2015


Torstaina kolahti taas uusi Suuri Käsityö -lehti postilaatikkoon. Kaikki lehden mallit näet täältä. Lehden ehdoton huippu ovat miesten vaatteet, sillä vihdoinkin tarjolla on hyviä miesten peruskaavoja koottuna yhteen ja samaan lehteen: T-paita, kauluspaita, siistit farkkutyyppiset housut, rento huppari ja verkkarit. Näitä ei ollakaan nähty pitkään aikaan, joten nyt on työkalupakissa asiallisia kaavoja ommella perheen miesväen vaatekaappiinkin uusia tuulia.



Muutenkin ompelupuolella luotetaan klassikkolinjaan, sillä naisille on tarjolla perinteinen trenssin kaava, eleetön pikkumusta, tyylikäs paitapusero, suorat housut ja caprit. Mukana on myös XL-kaavoja.



Neulepuolella sormia alkoi syyhyttää hauskannäköinen salmiakkikauluri. Se toisi mukavasti väriä kevätpukeutumiseen, ja toivottavasti torpedoisi ne flunssat, joiden kouriin väistämättä aina joutuu, kun kuvittelee säätilan lempeämmäksi kuin se oikeastaan onkaan. Riemukkaiden sukkien ohikaan ei päässyt ihastelematta. Varsinkin nuo pujotelluilla neulenyöreillä koristellut sukanvarret jäivät kiinnostamaan. Tosin mulla on edelliselläkin sukkatyömaalla vielä toisen sukan mentävä aukko, joten ihan heti ei parane innostua:)


Lankatekniikka-osiossa esitellään sisäkkäisillä silmukoilla virkkaamista. En ole tuollaiseen tekniikkaan aikaisemmin törmännytkään, mutta vaikutti suht simppeliltä ja lopputulos kauniilta ja lämpimältä.


Pääsiäiseen on aika enää vajaa kuukausi, joten tottahan askarteluideoita ja munankoristelutekniikoita oli myös esillä. Erilaisilla kuvioteipeillä, ilmastointi- tai washi-teipeillä sekä oikeilla tai paperista leikatuilla mosaiikkipaloilla syntyi kauniitä munia. Joten pitäisi varmaan itsekin siirtyä tuollaiseen tyyliin ja hylätä se ainainen vesiliukoisilla lastentusseilla tihrustaminen, jonka lopputuloksena värit ovat levinneet ja kuviot näyttävät varsin taiteellisilta alkuperäisiin suunnitelmiin verrattuna..


Tarjolla oli myös mittanauhateippiä, joka kenties ei ihan pääsiäismunien kyljessä olisi edukseen, mutta ompelupöydän reunassa kylläkin! Nimimerkki kuinka monta mittanauhaa voi yhtä aikaa olla kadoksissa yhdessä huoneessa..?


Sokerina pohjalla ehkä tyylikkäin räsymatto, johon olen vähään aikaan törmännyt. Tästä tulevat jotenkin mieleen Annon graafiset kuviot, mutta materiaaliltaan räsymattona tuo henkii perinteitä ja pehmeitä arvoja.Minun kudontakokemukseni kangaspuissa rajoittuvat poppanaan, mutta tuollaisen voisi asettaa johonkin tulevaisuuden tavoitteisiin. Koska eiväthän räsymatot mene koskaan pois muodista, eihän?


Ai niin, kuka voi vastustaa tätä amigurumia? Amigurumivirkkauksen ABC -kirjan tekijän Elina Hiltusen lehmä sulatti kyllä ainakin minut ihan lämpimäksi maidoksi!