keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

DIY: Door Stop


Eli kuinka pysäytetään tuulen tai kiireisten ihmisten mukana holtittomasti heiluvat ovet. Meillä tällaisia ongelmatapauksia on  kaksin kappalein ja niistä toiseen eli ulkovaraston oveen on nyt löytynyt oivallinen apu: ovistoppari.


Ulkovaraston ovi aukeaa niin paljon kuin tilaa on, eli siihen saakka, kunnes se kolahtaa vastakkaisilla seinillä olevien asunnon ulko-oven ja varaston oven välissä olevaan puiseen koristeritilään. Tai tarkemmin sanottuna ritilän eteen kasattuihin, pihatöistä jääneisiin muurikiviin. Jälki ei varaston oven puolesta ole kovin kaunista, jos se tuohon rosoiseen kivipintaan monta kertaa kunnolla osuu. Tähän olisi kyllä löytynyt apu vaikka rautakaupasta, mutta jotenkin ei raaskinut alkaa porata reikiä tiiliseinään. Ja nyt nämä eivät ainakaan koskaan ole tiellä, kun ne voi siirtää tarvittaessa minne vaan. Eivätkä ole taatusti mitään tusinatavaraa:)


Sen lisäksi, että oven aukeaminen ei pysähtynyt ennen kivikasaa, ovi ei myöskään millään pysynyt auki. Nyt on sekin puuha estetty, kun ovi kiilataan kahden stopparin väliin. Toinen ovistoppari pehmentää oven kolahduksen kiviin ja toinen estää sen heilumisen takaisin kiinni. Yhdelläkin olisi kyllä pärjännyt, mutta kun kerran pääsin vauhtiin, tein näitä saman tien kaksi.



Ovistopparit on tehty vanhoista viljasäkeistä ja täytetty isorakeisella soralla. Täytteenä vilja olisi teeman puolesta sopinut näihin oivallisesti. Koska stopparit majailevat pihalla, ei vilja kuitenkaan olisi kauan pysynyt stopparissa vaan olisi pian alkanut viheriöidä saumojen välistä. Joten tyydyin soraan. Isorakeinen sora tuntui myös paremmalta kuin hiekka, koska jos tämä kastuu, soratäyte kuivuu huomattavasti nopeammin.

Jos tuommoinen olisi sisällä, voisi sen viljasn lisäksi täyttää vaikka riisillä, kuivilla herneillä tai muilla keittiön kaapin antimilla.


Muodon ja kasausohjeet ovistoppareihin nappasin täältä. Ohje on englanniksi, mutta kuvista selviää hyvin, kuinka tämä kootaan. Omiin stoppareihin tein ohjeesta poiketen täyttöaukon yläreunaan, koska alhaalla oleva käsin ommeltu sauma tuskin olisi kestänyt stopparin painoa. Näiden mitat ovat 20 cm korkeus ja 15 cm leveys, eli kumpikin nieli soraa noin 10 litraa! Painoa on sen verran, että nyt pysyvät ovet taatusti paikoillaan.

Stoppailu saa kyllä vielä jatkoa jossain vaiheessa, kun sisätiloissa on toinen itsekseen aukeileva ovi.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Superruokaa suoraan puskista


Tämä superruoka on tullut ihan puskista - kirjaimellisesti. Vietin muutaman päivän vanhempien luona maalaismaisemissa. Ja marjapuskissa. Eikös maalla sovi vähän metsässä ollakin:)

Aamulla oli mukava herätä, kun voi katsella kauas. Keittiön ikkunasta pitkälle yli peltojen, kohti auringonnousua. Tai voi kävellä aamun raikkaudessa pitkin hiukan ruohottunutta peltotietä pienelle järvelle, jossa siihen aikaan aamusta ei ole vielä ketään muuta. Ainoastaan peilityyni järvenpinta, josta pilkistää ulpukanlehtien joukosta muutama valkoinen lumpeenkukka. En taas muistanutkaan, kuinka virkistävää tällainen aamu-uinti on, kun sitä sen verran harvoin pääsee tekemään. Kun tällä aamu-uinnilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, että kotoa lähdetään talvipakkasessa uimahallille silmät sikkarassa, kauhotaan kilometri, pari altaan päästä päähän ja sitten kovalla kiireellä föönataan tukka ja kiirehditään töihin. Ei, tällä uinnilla ei ollut kilometritavoitteita eikä aikatauluja, luvallista oli vain kesäaamusta nautiskelu!


Marjapensaiden omistamisessa ehkäpä parasta on se, että voi milloin tahansa käydä herkuttelemassa kypsyvällä sadolla suoraan puskista. Mikä siinä onkin, että marjat maistuvat paremmilta vihreiden lehtien seasta kaivettuina kuin torilta ostetusta rasiasta naposteltuina? Enkä vissiin ole ainut tätä mieltä oleva, koska sama asia on huomattu täälläkin. Olen harrastanut tuota puska-ateriointia lapsesta saakka niin marjapuskien kuin omppupuidenkin osalta. Nyt oman pihan kyseiset herkkujentuottajat ovat vasta niin pieniä, ettei niistä paljon riitä vielä naposteltavaa säilömisestä puhumattakaan. Joten mihinpä muualle kuin marjapuskiin oli suunta ensimmäisenä, kun vanhempien luona olin:)


Mustikkametsässä oli ajoittain hyvinkin tiukka kisa menossa kärpästen ja oman kestävyyden välillä. Kuinka niitä voikin mahtua niin paljon juuri sinne, missä itse milloinkin oli poimimassa? Omat marjamaat ovat lapsuuden maisemissa, sinne sitä tulee aina mentyä niitä poimimaan. Ihan niinkuin sitä ei oppisi hyviä marjapaikkoja edes löytämään uusista asuinympäristöistä. Vaan kun aina pitää päästä niiden tuttujen puiden ja mättäiden ääreen. Sieltä metsistä poimitaan marjat, siellä ne myös puhdistetaan ja sokeroidaan pakastusrasioihin ja -pusseihin. Valmiit pussit ja rasiat sitten kuskataan kotipakastimeen. Joka vuosi puhdistuspuuhan alkaessa äidin kaapista kaivetaan se sama iso tarjoilulautanen, johon levitetyistä marjoista nypitään lehdet ja muut roskat. Ja aina puhtaat marjat kaadetaan isoon yleiskoneen vatiin, josta ne sitten päätyvät pakasterasioihin. Jotenkin sitä aina automaattisesti hakee ne samat astiat, ihan kuin ei marjojen perjaus muilla onnistisi ollenkaan.

Vaan tällä kertaa osa marjoista matkustikin tänne kotiin ämpärissä. Joten pääsin aloittamaan ihan oman tradition marjanpuhdistusastioiden suhteen. Nyt ei ollutkaan kaapissa sitä tuttua yleiskoneen vatia, vaan piti etsiä muu iso kulho. Jospa ensi vuonna muistaisi, mitkä astiat olivat käytössä, niin voisi ottaa samat ja oma perkausperinne pääsisi vauhtiin:)



Ihan kaikki marjat eivät sentään päätyneet pakkaseen. Iltapalaksi keittelin vaahtopuuroa punaisista viinimarjoista. Ohje ompi esimerkiksi täällä, jos puurohammas alkaa kolottaa.


Poissaollessa puutarhassa liljat olivat auenneet ja koko puutarhan täytti vieno tuoksu. Tyyni ilta, hehkuvat liljat ja lämmintä vielä iltakymmenen jälkeen yli 20 astetta. Voiko tästä enää kesä paremmaksi muuttua?

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Riippumattopäivä


Tänään vietetään kansainvälistä riippumattopäivää (hammock day). Ja onpa kerrassaan oivallinen ilma sellaisen viettoon:) Varsinkin kun ei tarvitse tähän kohtaan edes todeta, että viettäisin, mutta kun se riippumatto puuttuu.



Meille nimittäin tilattiin kesäloman alkajaisiksi tämmöinen. Maton saapumista odoteltiin malttamattomana ja kun paketti saapui postiin, ei se siellä kauaa ehtinyt vanheta. Matto ja varsin näppärät kiinnityspalikat tilattiin täältä. Mattovalmistajan La Siestan sivuilla on myös video, josta selviää hyvin tuon kiinnityksen toimintaperiaate. Maton hankinta oli alunperin miehen idea. Ja hyvä idea olikin! En ollut tainnut koskaan aikaisemmin kunnolla makoilla riippumatossa ja nyt olen yrittänyt jopa yhtenä yönä nukkua siinä.


Voiko lokoisampaa paikkaa tällaisena aurinkoisena hellepäivänä olla? Mattoon pitäisikin vissiin tehdä jonotusnumerot:D Hyvä kirja käteen ja kylmä kuplavesilasi käden ulottuville, niin johan sitä pääsee kiireinen lomastressaajakin rentoihin tunnelmiin.

Jos riippumattoa ei ole käden ulottuvilla, niin aina voi mennä haukkaamaan lähigrillille tai kioskille hot dogin tai haastaa kaverin muistelemaan piin desimaaleja. Tänään kun vietetään myös kansainvälistä Hot Dog -päivää sekä Piin likiarvon päivää:)


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Se makeampi mansikka


Eilen oli taas se päivä, kun nappasin ämpärin, hellehatun ja vesipullon mukaan ja suuntasin mansikkapellon laitaan. Oman yrttilaatikon mansikkasato ei ollut kehuttava, joten talvea varten piti lähteä hakemaan apuja vähän isommalta pellolta. Aurinko paistoi, tallustelin pellon pientareella kohti keltaliivistä tyttöä, joka näytti oikean poimintapaikan. Viereisillä pelloilla kasvoi niin mansikoita, herneitä kuin juuri jo tähkälle ehtinyttä kauraa. Miten hyvältä kesä voikaan tuoksua!



Mansikoiden itsepoimintatilat tarjoavat tämmöiselle maattomalle mansikkasyöpölle varsin hauskan päivän kerran kesässä. Tai useamminkin, jos pakastimeen vaan mahtuisi ja meillä talvella olisi useampia mansikansyöjiä;) Pellolle mennessä kun ämpärit punnitaan, mutta poimijoita ei, joten leppoisan poimimisen lomassa jokunen mansikka saattaa eksyä suuhunkin.


Mansikat löysivät äkkiä tiensä pakastimeen. Tai eivät sentään ihan kaikki. Nämä mansikat jäivät ja ilahduttavatkin pöytäliinan kulmissa pitkään. Pihapöydän liina on aina silloin tällöin ollut lähdössä tuulen mukaan, mutta nyt ei tarvitse siitä enää huolehtia. Nämä painot pitävät liinan taatusti paikoillaan.


Jos mansikka- tai virkkaussormia alkoi syyhyttää, niin tässä helppo ohje pöytäliiinanpainojen tai ihan vaan muuten mukavien mansikoiden tekoon.

Virkatut mansikat

Tarvitset punaista, vihreää ja keltaista lankaa ja langan vahvuuteen sopivan koukun. Minulla oli joku vyötteetön keränloppu punaista puuvillabambulankaa ja numeron 2,5 koukku. Ohje toimii niin puuvilla- kuin villalangallekin. Lisäksi, mikäli tähtäimessä ovat pöytäliinanpainot, neljä kiveä ja verhonipsua.

1. krs: Tee 2 kjs, ensimmäiseen kjs:aan 6 ks, yhdistä lenkiksi piilosilmukalla.

2. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraavaan ks:aan*, jatka *-* krs:n ympäri ja tee lopuksi vielä 2 ks viimeiseen silmukkaan.

3. krs: Tee kiinteitä silmukoita koko krs:n ympäri.

4. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin kahteen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 2 s, tee 2 ks toiseksi viimeiseen silmukkaan ja 1 ks kerroksen viimeiseen silmukkaan.

5. krs: Tee kiinteitä silmukoita krs:n ympäri.

6. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin kolmeen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 3 s tee 2 ks kolmanneksi viimeiseen silmukkaan ja 1 ks kahteen viimeiseen silmukkaan.

7. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraavaan ks:aan, 2 ks seuraavaan ks:aan, 1 ks seuraaviin kahteen ks:aan*, jatka *-*. Kun jäljellä on 4 s, vuorotellen 2 ks/silmukka ja 1 ks/silmukka.

8.-9. krs: 1 ks jokaiseen silmukkaan.

10. krs: *2 ks ensimmäiseen ks:aan, 1 ks seuraaviin neljään ks:aan*, jatka *-* krs:n ympäri.

11.-13. krs: Virkkaa 1 ks jokaiseen silmukkaan ilman lisäyksiä.

Aloita seuraavaksi kavennukset. Täytä samalla mansikkaa vähitellen. Jos mansikasta tulee pöytäliinanpaino, laita sisuksiin vanun kaveriksi pieni kivi.

14. krs: *2s yhteen, 2 ks*, toista *-* krs:n loppuun. Mikäli haluat tehdä mansikkaan pilkkuja keltaisella langalla, tee ne neulalla ja langalla tässä vaiheessa.

15. krs: 2 s yhteen koko krs:n ajan.

16. krs -> Virkkaa 2 s yhteen kunnes jäljellä on yksi silmukka. Katkaise lanka ja vedä lankalenkki silmukan läpi. Päättele.

Lehdet ja varsi
Aloitus: 2 kjs, 6 ks toiseen silmukkaan koukusta lukien. Sulje renkaaksi piilosilmukalla.

Lehti: Virkkaa äskeiseen silmukkaan 4 kjs, 2 pp. Virkkaa pylväät valmiiksi niin, että koukulle jää yhteensä 3 kjs. Vedä koukku ensin kahden ja sitten vielä kahden s:n läpi, jolloin lehteen tulee suippo pää. Tee 2 kjs, ps toiseen silmukkaan koukusta lukien. Näin saat lehteen terävän kärjen. Tee lopuksi 4 kjs, yhdistä aloitusrenkaan toiseen kiinteään silmukkaan ja aloita uusi lehti. Tee näitä lehtiä yhteensä 6 kpl.

Varsi: Virkkaa 4 kjs, palaa kiinteillä silmukoilla takaisin. Katkaise lanka ja päättele. Kiinnitä lehdet muutamalla pistolla mansikkaan. Jos teet mansikasta pöytäliinanpainon, kiinnitä lopuksi verhonipsu mansikan varren päähän ja ripusta herkut pöytäliinan kulmiin.



perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kesätytön kierrätyshame


Ihanan leppoisa aurinkopäivä takana! Juuri tämmöisiä kotilomapäivät parhaimmillaan ovat: pientä puuhailua ilman aikatauluja, hyvää ja helppoa ruokaa, leppoisaa seuraa ja paljon aurinkoa ja jäätelöä!


Menossa mukana oli myös uusi hame. Sain sen ikään kuin ihan vahingossa ja ennalta suunnittelematta sen seurauksena, että eräs toinen vaatekappale päätti hajota. Kyseinen vaate oli parisen vuotta sitten kirpparilta parilla eurolla ostamani tunika, joka on nähnyt varmasti matkansa aikana jo yhtä ja toista. Minun mukanani se kävi mm. Bulgariassa. Ihastuin kankaan murrettuihin sävyihin, vinoon langansuuntaan leikattuun ja siten erittäin laskeutuvaan malliin sekä kuluneen puuvillan pehmeyteen. Tykkäsin siis lähes kaikesta tuossa vaatteessa.


Suru hiipikin puseroon, kun huomasin kankaan revenneen ikävästi juuri hihasauman vierestä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kangas oli muualtakin hiha- ja kainalosaumojen kohdalta hiutunut lähes purkukuntoon, joten repsottavaa kohtaa ei kannattanut alkaa korjaamaankaan.


En kuitenkaan ollut valmis luopumaan tästä suosikkivaatteesta, joten apuun tulivat sakset ja ompelukone. Helmaosa poikki tunikan vyötäröltä, vyötärölle kuminauhakuja ja helman koristeeksi tilkkulaatikon kätköistä aplikoitu kukka. Viimeistelin kukan tunikan taskuista ja etuhalkiosta irrotetuilla napeilla. Nyt minulla on taas oivallinen kesähame leppoisten aurinkopäivien puuhasteluun:)


Sitä voikin sitten touhuilla vaikka grillillä, koska uunin tai hellan käyttäminen näillä lämpöasteilla ei oikein houkuttele. Grillin ääressäkin toki on kuuma, mutta sitä ei lasketa, kn samalla saa olla ulkona:) Tämä helppo kanaburger varmistuikin varsin näppärästi ja nopeasti. Coleslaw-salaatin ohje täältä, sämpylät valmiita Fazerin juustosämpylöitä. Kanafileiden marinadiohjeen nappasin täältä ja burgerin kaveriksi paistettiin grillissä ihan perusranskalaisia. Nam nam!

Psst! Huomenna on UFFilla euron päivät, joten lisää tuunattavaa löytyy ainakin edullisesti.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Viherkeitaita meillä ja muualla

Parvekkeen yrttilaatikko on saanut taustalleen hetekan jousista taiteillun niityllä olevan lampaan. Messuasunnon sisustuksen sekä lampaan ovat suunnitelleet Jyväskylän Aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijat.
Jyväskylän Asuntomessut, kohde 42, Kierto Koti.
Näin kesällä ja lomalla on kunnolla aikaa touhuta omalla postimerkkipihalla. Kun kuopsuttaa ja rapsuttelee omia nurkkia, tulee katseltua muidenkin pihoja sillä silmällä, että minkäslaisia ideoita sieltä voisi adoptoida omaan käyttöön. Jyväskylän Asuntomessujen pihoilta ja parvekkeilta bongasin yllättävän monesta kohteesta jonkinlaisen yrttilaatikon tai kesäkeittiön. Sellainen on rakentunut tämän kesän aikana myös meidän pihalle, joten tässähän tuntee olevansa ihan trendikehityksen kärjessä, kerrankin:)

 
Viime kesän yrttilaatikkokokeilulle
kävi talven aikana vähän hassusti, joten kevään tullen piti ryhtyä uuden laatikon rakennuspuuhiin vähän paremmilla eväillä. Vanhan kirjahyllyn lastulevyseinät eivät todellakaan kestäneet talven kosteutta. Lootan seinät olivat kuin kastunutta paksua pahvia ja potkittavissa kumoon hyvin helposti. Pihasta oli talven aikana kadonnut viereistä rakennustyömaata rajaava työmaa-aita, joten istutusten paikkojen miettiminen oli huomattavasti helpompaa. Puuhaan ryhdyttiinkin uudella innolla ja kävi niin, että yhdestä yrttilaatikosta tulikin kaksi. Tällä kertaa laatikot tehtiin lehtikuusilankusta. Jotta varmasti kestävät ainakin seuraavat sata vuotta:) Pinta jätettiin maalaamatta, laatikot saavat ajan saatossa harmaantua kauniisti.


Laatikoiden alta kaivettiin nurmiko pois ja reunojen alle tehtiin kiveys. Pohjalle ja kivien alle asennettiin juurieste mahdollisten juolavehnien, vuohenputkien ja muiden kutsumattomien vieraiden varalta. Laatikon ulkomittoja leveämmän kiveyksen ansiosta nurmikko ei kasva aivan laatikoiden kylkeen kiinni, jolloin ympäristö on näppärä pitää siistinä pelkällä ruohonleikkurilla ilman saksia.


Kaikki kunnia laatikoiden ja pohjatöiden suunnittelusta ja toteutuksesta kuuluu miehelle. Omat sormet olivat mullassa siitä lähtien, kun kärräsin kaupasta näihin täytteet multasäkeistä alkaen. Toisesta laatikosta saivat kodin viime kesäiset mansikan- ja lipstikan taimet, toiseen istutin niin ikään viime kesänä hankitun ruohosipulin ja kylvin tilliä, persiljaa ja salaatteja. Mukaan mahtui kokeilumielessä myös yksi tomaatintaimi. Uutuutena testasin mangoldia, joka on äitynytkin kasvamaan hurjasti. Mutta mitä noista lehdistä ja varsista voi ja kannattaa tehdä? Olen höyryttänyt lehtiä, pilkkonut ja pakastanut jääkuutiomuotissa, jotta niitä voi talvella napata pinaatin tapaan esimerkiksi keittoon tai sämpylätaikinaan. Varsikokeiluihin en ole vielä uskaltautunut.



Kuvat laatikoiden rakennus- ja taimien istutusvaiheesta on otettu toukokuun puolivälissä. Tänään laatikot näyttävät tältä:) Eli kylmästä alkukesästä huolimatta jotain on tässä välissä tapahtunut. Reunaan kylvetyt krassit ovat valloittaneet puolet kummastakin laatikosta, basilika paleltui juhannuksen kylmissä keleissä ja krassin lehtien alle jääneet muutamat kypsät mansikat homehtuivat. Tomaatti rehottaa valtoimenaan, samoin sitruunamelissa. Ja uusien perunoiden päälle on saatu tilliä omasta maasta monet kerrat:)

Sitten meiltä sinne muualle, eli palataanpa vielä hetkeksi asuntomessualueen yrttiviljelmiin. Oli kyllä mukavaa huomata, että menneiden vuosien lähes joka pihassa tönöttävien uima- ja porealtaiden tilalle olivat tulleet yrttipenkit. Jacuzzi-huumassa on siis ilmeisesti saavutettu jonkinlainen järkevyyden taso, jossa kohtuullisuus ja ekologisuus voittavat pröystäilevyyden. 

Upeissa yrttilaatikoissa oli nostettavat lasikannet. Näissä laatikoissa kylmät kelit eivät basilikaa vaivaa, vaan ne näyttivät viihtyvän mainiosti. Näihin mahtuu jo ihan kunnon kasvimaan verran taimia. Kohde 10, Kannustalon Lato.
Nyt ilmassa oli selvästi ympäristöystävällistä ja lähiruokaan keskittyvää ajattelua, koska kesäkeittiöihin ja yrttiviljelmiin oli panostettu niin pihoilla kuin kerrostalokohteiden parvekkeillakin. Olipa yhdessä talossa maakellarikin!

Tunnelmallinen kesäkeittiö arkkitehtipariskunnan suunnittelemassa ja Marimekon sisustamassa talossa.
Kohde 23, Skammin talo.
Vasemmalla keittiön seinään sisälle tehty yrttiviljelmä. Seinätelineessä yrtit kasvavat Green House Effectin HomeGrow SACK -kasvatuspusseissa. Oikealla parvekkeen lähipuutarha, sillä kohde sijaitsee kerrostalon 12. kerroksessa. Molemmat kuvat kohde 39, Viherperhe.
Kyllä näillä eväillä siis kelpaa nautiskella lähiruuasta niin täällä kotona kuin tulevissa messukodeissakin, kun laatikosta pöytään on matkaa vain muutama metri ja sisällä ei ihan sitäkään:)

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tunnelmia Asuntomessuilta

Olohuoneen katseenvangitsijana on upea vaakalaudoitettu seinä. Kohde nro 24, Honka Kaarna.
Paistuin eilisen päivän Jyväskylän Asuntomessuilla. Messut avattiin perjantaina 11.7., joten tarjottimella oli juuri korkattuja kohteita. Messujen yleisilmeen voisi kaikki 43 kohdetta kierrettyään tiivistää kahteen sanaan: vaalea/harmaa ja kaksikerroksinen. Lähes kaikki kohteet olivat kaksikerroksisia omakotitaloja. Joukossa oli vain viisi kerrostalossa sijaitsevaa kohdetta ja muutama yksikerroksinen omakotitalo. Talojen yleisvärityksessä niin ulkona kuin sisälläkin oli yhdistetty murrettuja vaalean ja harmaan sävyjä. Myös puupinnat ja erilaiset vaakapaneelit toivat tunnelmaa. Väriä antoivat tekstiilit ja harkitut yksityiskohdat, mutta kokonaiset värikkäät seinät loistivat näillä messuilla lähes kokonaan poissaolollaan. Useammassakin talossa olisi vallan hyvin voinut kuvitella asuvansa itse, niin mukavilta ne näyttivät:)

Olohuone, jota piristävät punaiset yksityoskohdat. Kohde 22, Villa Lumous.
Muhkea marokkolaisvaikutteinen makuuhuone. Pehmeät hohtavapintaiset tyynyt, metallinen tarjotinpöytä ja valaisin toivat mukavan itämaisen twistin sisustukseen. Kyllä tuonne kelpaisi kellahtaa torkuille asuntomessupäivän jälkeen:)
Kohde 2, Cube.
Tässä myös vähän tarkempaa analyysiä siitä, mikä ihastutti ja erityisesti jäi mieleen. Useimmissä kodeissa oleskelutilaa hallitsi olohuoneen, keittiön ja ruokailutilan yhdistelmä. Avaruutta, valoa ja selkeitä linjoja. Tykkäsin kovasti. Noita kahdenkerroksen korkuisia tilojahan on nähty jo useina vuosina, joten sinänsä niissä ei ollut mitään uutta. Mutta edelleen ne jaksavat viehättää. Ja ihmetyttää ikkunanpesun sujuvuuden osalta..

Vasemmalla tunnelmallinen olohuone, johon metallilamput toivat mukavasti särmää. Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla yksi suosikeistani. Olohuoneen hirsiseinä luo perinteistä tunnelmaa moderniin kotiin. Kohde 14, Laajaranta.
Suurin osa kohteista oli lapsiperheiden koteja. Lastenhuoneiden sisustukset olivat raikkaita ja hempeitä. Niin lastenhuoneista kuin muualtakin silmiini osui virkattuja mattoja ja muita kivoja yksityiskohtia.

Vasemmalla leikkimökki omalla söpöllä postilaatikolla. Kohde 30, Deko.
Oikealla aivan ihana lastenhuone. Huomaa pöydällä tarjolla olevat virkatut mansikat ja domino-keksit! Kohde 2, Cube.
Saunat vaikuttivat myös hyvin perinteisiltä. Monissa saunoissa lauteet olivat oven oikealla ja vasemmalla puolella vastakkain. Väritykset vaihtelivat tummasta perinteisen puunvärin kautta valkoiseen. Parissa kohteessa oli vanerista taivutetut lauteet, jotka eivät omaan saunamakuuni istuneet sitten ensinkään.

Vasemmalla koko alueen tunnelmallisin sauna. Pesutilan katossa kulki nauhamainen alue kuituvaloja, jotka heijastuivat saunan lasiovista ja näyttivät tähtipolkuna jatkuvan äärettömyyteen asti. Samassa kohdassa pesutilan lattiassa oli polku pikkukivilaatoista. Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla hyvinkin perinteinen sauna, johon valkoiset kiuaskivet kuitenkin toivat sitä jotain. Kohde 5, Käpylä.
Säilytystiloja oli selvästi ajateltu niin rakennus- kuin sisustusvaiheessakin. Useimmissä eteisissä tulijat otti vastaan peililiukuovilla varustettu kaapistoseinä ja monissa kohteissa oli myös vaate- tai pukeutumishuone. Säilytystiloja oli rakennettu myös portaiden alle ja niitä näkyi kalusteissa mm. parisänkyjen alla. Joissakin pukeutumishuoneet olivat todellisia naisen unelmia, kun katossa roikkui kristallikruunu ja huoneessa oli hyvin valaistu meikkaus- ja kampauspöytä. Eipähän tarvitsisi koskaan jonottaa vessaan siksi, että haluaa saada hiukset kammattua:)

Vasemmalla pukeutumishuone on varustettu peilikokoelmalla. Kelpaa siinä kristallikruunun valossa tutkia hyvin esillä olevia vaatteita. Kohde 13, Valkola.
Oikealla pukeutumishuoneeseen oli tehty myös meikkaus- ja kampauspiste, joten tässä on todellinen naisellisuuden keskus. Kohde 17, Hailuoto.
Säilytykseen liittyen kiinnitin huomiota myös muutamiin näppäriin hyllyratkaisuihin. Muutamassa kohteessa oli tuttuja String-hyllyjä ja niihin yhdistettyjä työpöytiä. Innostuin kuitenkin erityisesti laatikkomaisista moduuleista, joista voi koota omiin tarpeisiin ja tiloihin sopivia kokonaisuuksia. Jälleen yksinkertainen on kaunista. Ja tässä tapauksessa myös aika kallista..

Tyylikkäät AIKA Pala -moduulit mahdollistavat muuntautuvat säilytysratkaisut monenlaisiin tiloihin.
Kohde 11, Lammi-Kivitalo Luna.

Samaa tyyliä edellisten moduulien kanssa ovat nämä Designboxin Lehtorinne Wallbox -hyllyt, jotka on rennosti ikään kuin heitetty huoneen nurkkaan. Kohde 19 Lammi-Kivitalo Sampo.
Suurempien linjojen lisäksi messuilta tarttui kameran linssiin monia pieniä hauskoja yksityiskohtia. Valaisimet olivat monissa kohteissa suuria ja näyttäviä. Mutta myös taitavasti tehtyjä ja kekseliäästi kierrätettyjä.

Vasemmalla: Veikeät valaisimet ruokapöydän päälle syntyvät vaikka sinkkiämpäreistä. Kohde 42, Kierto Koti.
Oikealla ylhäällä oleva valaisin on helppo valmistaa itsekin. Tavallisen valkoisen varjostimen ilme muuttuu heti, kun sen tuunaa valkoisiksi spreijatuilla koivunoksilla. Kohde 40, Brand New Oldies.
Oikealla alhaalla emalipotat ovat päässeet kattoon. Hauska valaisin on Jyväskylän Aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden käsialaa kuten sinkkiämpärivalaisimetkin. Kohde 42, Kierto Koti.
Vasemman kuvan valaisin on tehty kiinnittämällä patinoituneeseen maitosiivilään vanhoja avaimia ja kristalleja. Oikealla ruokapöydän päällä oleva valaisin on taottu. Valaisimen alapinnalla kulkevat ohuet led-valonauhat, jotka valaisevat kauniisti alaspäin. Halutessaan valaisimen päälle voi sytyttää myös tuikkukynttilöitä valaisemaan ylöspäin. Molemmat valaisimet Jyväskylän Aikuisopiston käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoiden kädenjälkeä. Kohde 42, Kierto Koti.
Vanhojen kirjojen elämä jatkui seinällä upeassa taideteoksessa. Monissa kohteissa oli suurikokoisia kelloja. Osa niistä ei ollut fyysisiä, seinältä napattavia malleja ensinkään, vaan seinällä oli vain kellon koneisto ja numerot oli merkitty esimerkiksi kaupunkeja tai mukavia asioita kuvaavilla sanoilla. Nämä "numerot" olivat seinään kiinnitettäviä tarroja. Hauska, vaikkakaan ei kovin helposti siirreltävä idea!

Vasemmalla: Vanhojen kirjojen elämä jatkui taideteoksena, johon oli hyödynnetty niin sivut kuin kannetkin.
Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Oikealla ylhäällä tarroista ja koneistosta tehty kello. Kohde 25, Kastelli Moderni.
Oikealla alhaalla oleva kello olisi täydellinen ompelijan huoneeseen:) Kohde 4, Omatalo Uniikki.
Tässä siis yleisiä kuvatunnelmia messuilta. Omiin tarpeisiin sain sieltä monenlaisia muitakin vinkkejä ja palaankin messuille vielä ainakin yrttitarhojen ja ripustuskoukkujen osalta. Pysykäähän siis langoilla!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Scarlett O'Hara kävi Fiskarsissa


Takana ihana, leppeän laiska lomapäivä Fiskarsin ruukkialueella. Alue ja varsinkin siellä sijaitseva, ja uskoakseni hyvin monien perhevalokuvakokoelmista löytyvä "Pikku-Pässi" -veturi ovat tuttuja jo lapsuuden perhereissuilta. Aina tuonne on kuitenkin mukava palata uudestaan. Muutaman vuoden välein. Kävelemään jokirantaan, inspiroitumaan alueen käsityöläisten taidonnäytteistä, nauttimaan herkulliset leivoskahvit ja tietysti tarkistamaan, onko se veturi vielä paikoillaan.


Fiskars ei pettänyt taaskaan, vaan tarjolla oli monenlaisia herkkuja. Päivä lähti mukavasti käyntiin Petris Chocolate Roomin porkkanainkiväärikeitolla ja suussasulavalla kakulla. Minä maistelin mustikkavalkosuklaakakkua, miehen lautaselle päätyi triplasuklaahoukutus. Peukut molemmille!


Fiskarsin kesä tarjoilee tänä vuonna myös paikallisen käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan Onoman pop-up myymälän sekä kesänäyttelyn RAJAPINNAT. Kesänäyttely esittelee mitä tapahtuu, kun luovat itsenäiset yhteisöt kohtaavat ja pohtivat käsityön, taiteen, muotoilun ja kaupallisuuden rajapintoja. Meiltä tuo näyttely jäi katsomatta, kun sisäänpääsymaksu ei houkutellut päivän edestakaisin kävelleitä jalkoja enää kävelemään lisää. Tulevana viikonloppuna ruukin alueella pidetään myös antiikkipäivät.


Fiskarsin ruukki täyttää tänä vuonna 365 vuotta. Kyseisiä juhlavuoden esitteitä oli jaossa jokaisessa putiikissa. Esillepanot vaihtelivat ja olivat välillä hyvinkin kekseliäitä:)


Koska ruukilla kerran on juhlat, pitäähän sinne tietysti pukeutua juhlavuoden vaatimalla tavalla. Aurinkoinen keli ja kukkamekko löysivätkin toisensa välittömästi. Mausteeksi kiilakorkokengät ja punaista huulipunaa niin jo vain kelpasi juhlia.


Ja mitä tekemistä tällä jutulla on Scarlett O'Haran kanssa? No eikös hänkin taikonut itselleen juhlamekon ja tanssihelmat vanhasta verhosta:D

Kesähelmojen resepti: Isokukallinen verho muutamalla eurolla SPR:n Kontista. Mekon yläosan kaava jonkun vanhan mekon kaavasta ja helma ommeltu neljästä kiilasta, jotka leikkasin ilman kaavoja niin leveiksi kuin kankaasta sai.