sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mistä tietää, että kevät on tulossa?


Täällä ainakin siitä, kun kotona iskee armoton vimma uudistaa kaikki mahdollinen! Lumitilanteella tai pakkaslukemilla ei näytä olevan mitään tekemistä tämän ilmiön kanssa, vaan se iskee varoittamatta ensimmäisten kevätauringonsäteiden hiipiessä sisälle. Ikkunat alkavat näyttää niin likaisilta, että niistä ei mukamas näe läpi ollenkaan. Vallan mukavilta näyttäneet ja tuntuneet matot muuttuvat yhtäkkiä tunkkaisiksi ja väärän värisiksi. Keittiö on joko liian valkoinen tai liian värikäs ja verhothan nyt roikkuvat ikkunoissa ihan miten sattuu.


Siivousrätin lisäksi pitänee siis tarttua johonkin muuhunkin, jotta tämä kevätsisustusinnostus saadaan rauhoittumaan. Minulle kävi olkkarin mattojan kanssa juuri niin, että kun satuin näkemään yhdessä blogissa kivannäköisen maton ja paikallistin sen Hobby Hallin verkkokaupasta, ei vanhalla matolla ollut enää mitään toivoa. Se muuttui samantien liian pieneksi ja vääränväriseksi, vaikka oli tähän asti palvellut ihan hyvin sohvan ja telkkupöydän välissä. Joten ei muuta kuin viivana Hobby Hallin fyysiseen liikkeeseen hipelöimään kyseistä mattoa, jotta sai jotain käsitystä sen laadusta. Tuolla on muuten kanta-asiakaskortilla kaikki matot tällä hetkellä -30 % alennuksessa!

Verkko-ostostelu on varsin helppoa ja mukavaa, mutta joissain jutuissa, kuten tuossa tavaroiden hypistelyssä, se häviää kyllä perinteisille kaupoille. Itsellä ainakin on semmoinen olo, että vaikka kuinka nettisivulla kerrotaan, että matto on puuvillaa ja sen paino on niinjaniinmonta grammaa/neliö, vasta näppituntuma kertoo onko matto oikeasti omasta mielestä tarpeeksi tukeva. Vaatteissa on vähän sama juttu, että hypistelemään pitää päästä, se on osa ostokokemuksen viehätystä.


No, tämän maton hypistely tuotti sellaisen tuloksen, että alkuperäinen matto joutui hylkyyn ja mahdollisuuden sai ehdokas numero 2. Se tuntui mukavan jämäkältä ja näytti hyvältä, joten lähti kantoon samantien. Nyt se komeilee olkkarin lattialla ja sohvakokonaisuus raikastui kummasti.

Vanha karvalankamatto sai paikan yläkerrasta, missä se näyttääkin taas ihan uudelta. Sen tieltä lähti muutama raitamatto varastoon. Joskus olen tehnyt havainnon, että kun siivousinnostuksessa kantaa kaikki matot pihalle, niin kannattaa jättää ne muutamaksi päiväksi rullaan eikä palauttaa paikoilleen heti. Kun matot sitten levittää jonkun päivän päästä takaisin lattioille, tuntuu koko koti kuin uudelta, kun silmä on tottunut muutamassa päivässä matottomiin lattioihin. Varsin edullinen ja ekologinen sisustusvinkki:)


No, jos verkkokaupasta ei tullutkaan mattoja tilattua, niin keittiön valkoisten kaappien särmäksi on tilattu rullallinen liitutaulutarraa, joka ei vaatinut hypistelyä. Joten katsotaan, mitä siitä saan aikaiseksi.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Laiskan leipojan herkkuleipä


Täällä on vietetty flunssan takia varsin leppoisaa viikonloppua. Lue: hyvä syy liimautua television ääreen seuraamaan olympialaisia ja edistää miehen villapaitaprojektia samalla sen minkä jaksaa. Laiskaan sunnuntaihin sopiikin mitä parhaiten tämä leipä, joka valmistuu lähes itsestään. Tämä on meillä syrjäyttänyt lähes tyystin kaupan vaaleat leivät. En enää muista, miten tähän ohjeeseen itse alunperin törmäsin, mutta monessa blogissa tämä näyttää jo olleen kokeilussa. Ja nyt siis myös meillä. Tämän helpommaksi ei kunnon maalaisleivän leiominen voi tulla, kokeilkaa vaikka!


Oma sovellukseni alkuperäisestä ohjeesta:

Leppoisan leipurin herkkuleipä, 1 kpl

1 dl     kauraleseitä
1 dl     grahamjauhoja
5 dl     vehnäjauhoja
2 tl      suolaa
0,5 tl   kuivahiivaa
3,5 dl  haaleaa vettä
Pinnalle: suolakiteitä

Sekoita kaikki kuivat aneet kulhossa. Lisää vesi ja jätä taikinakulho kannen tai leivinliinan alle huoneenlämpöön maustumaan. Anna taikinan tekeytyä seuraavaan päivään, 12-18 tuntia.

Seuraavana päivänä kumoa taikina leivinalustalle, pyöräytä palloksi ja anna kohota leivinliinan alla puoli tuntia. Mikäli taikina on löysää, pallo ehkä muistuttaa vähemmän palloa. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen niin, että samalla kuumennat kannellisen keraamisen padan.

Heitä taikinapallo (tai kaavi löysä, leivinalustalle levinnyt taikina) kuumaan pataan. Levitä pinnalle suolakiteet. Tässä vaiheessa taikina yleensä näyttää kaikkea muuta kuin siistiltä pallolta, mutta uuni tekee ihmeitä. Paista leipää puoli tuntia niin, että padassa on kansi. Poista kansi ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.


Tuloksena on täydellisen pyöreä ja pinnalta kauniisti halkeillut leipä, joten sitten ei muuta kuin nauttimaan:)

perjantai 14. helmikuuta 2014

Sydämellisiä ajatuksia ja erään villapaidan pelastus


Näin ystävänpäivän kunniaksi:) Niin keittiöön kuin teille kaikille lukijoillekin!


Siskolle kävi taannoin klassinen pesukoneonnettomuus villapaidan kanssa ja tuloksena oli minikokoinen, hyvin paksuksi ja tiiviiksi huopunut yksilö. Onneksi paita ei lentänyt samantien roskikseen, koska mikäpä ei kelpaisi kaikkea kuviteltavissa olevaa materiaalia hamstraavalle isosiskolle:) Niinpä paita päätyi meille, ja jonkin aikaa marinoiduttuaan osa siitä löysi mainion käyttötarkoituksen tämän patakintaan sisältä. Sisus siis villapaidasta, päällinen vanhoista farkuista leimakirjaimilla koristeltuna.


Ennen joulua innostuin tekemään farkuista keittiösydämiä. Ne olivat kuitenkin vain koristeita ja kun kaivattiin jotain käytännöllisempää, ehdotti mies tällaista patalappukinnasta. Tämäntyyppisiin on olemassa valmiita kaavojakin varmasti, mutta tämä on tehty kokeilemalla ja sovittelemalla, oikeata tarttumiskulmaa hakemalla ihan oman pään mukaan.


Peukkutaskut ovat symmetrisesti kummallakin puolella, joten tähän sopii tarttua niin oikea- kuin vasenkätisenkin. Sitten ei muuta kuin kokkaamaan!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kakuttaako?


Täällä on hiljaisuudessa talviunia nukkuessa vanhennuttu ja blogin kävijämääräkin on huomaamatta pyörähtänyt 200 000 paremmalle puolelle, joten sitä lienee syytä juhlia. Ja siihen tarkoitukseenhan oivallinen ja ellei nyt ihan ainut niin ainakin erittäin mainio tapa on leipoa kakku.

Tämä kakku sai alkunsa oikeastaan koristeista. Olin nimittäin perjantai-iltana hyvän ystävän järjestämässä sokerimassakoristeillassa - kiitos vaan mainiosta seurasta ja hersyvästä huumorista:). Ilta tarjosi jonkinasteisen sokerihumalan lisäksi kosolti oppeja erilaisten koristeiden tekoon niin muoteilla kuin muovailemallakin. Olenhan minä noita monenlaisia näperrellyt ihan itseksenikin, mutta oli kiva kuulla ja nähdä, miten jotkut jutut ihan oikeasti kuuluu tai on kätevä tehdä.


Kun koristeet oli tehty, puuttui vain kakku. Tämä on tehty ihan sillä simppeleimmällä perusreseptillä. Eli tarvitaan vain mitta-astioiksi samankokoisia laseja ja niihin yhtä paljon kaikkia perusraaka-aineita:

Lasillinen (tässä 4 kpl) kananmunia
Lasillinen sokeria
Lasillinen vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
175 asteinen uuni ja noin 24 cm halkaisijaltaan oleva voideltu ja korppujauhotettu (irtopohja)kakkuvuoka

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Leivinjauhe sekoitetaan vehnäjauhoihin ja seos sekoitetaan varovasti munasokerivaahtoon. Muistakaa sekoittaa taikinaa koko ajan samaan suuntaan! Minulle jostain syystä luontainen sekoitussuunta on aina vastapäivään ja olenkin monesti pohtinut, onko tuolla jotain tekemistä sen kanssa kumpikätisestä sekoittajasta on kyse. Täällä on oikeakätinen sekoittaja.

Kakkua paistetaan noin 40 minuuttia, eli kunnes se irtoaa nätisti reunoista. Kumotaan ja annetaan jäähtyä ennen täyttämistä.

Tämän kakun täytteenä on makeaa kerma-tuorejuusto-suklaavaahtoa ja kirpeitä punaherukoita. Vaahto maistui lähes toffeelta ja punaherukoiden kanssa se oli aivan täydellinen makeiden ja kirpeiden makujen yhdistelmä!

Kolmeen osaan leikattu kakku söi täytettä seuraavasti:
2,5 dl Flora Vispiä
Valio Viola maustamatonta tuorejuustoa puolikas rasia
Fazerin sinistä suklaata sulatettuna puoli levyä
Noin1-2 dl punaherukoita tai oman maun mukaan
Kostutukseen noin 2 dl maitoa, johon on sekoitettu 1 tl vaniljasokeria

Vaahdota Vispi paksuksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja lisää sekä suklaa että tuorejuusto kermavaahtoon voimakkaasti vatkaten. Kostuta kakku ja täytä kerrokset niin, että viinimarjat ripotellaan vasta kakulle levitetyn toffeevaahdon päälle.

Kakku on koristeltu ohueksi kaulitulla valkoisella sokerimassalevyllä, jonka alla on sokerikreemi. Koristeina värjätystä sokerimassasta tehtyjä ruusuja ja sulatettua suklaata.

Ja sitten ei muuta kuin nauttimaan:) Tämä yksilö katosi kollegojen parempiin suihin eilen töissä.