perjantai 30. maaliskuuta 2012

Matti kukkarossa?


Tai ehkä sittenkin vanhat farkut? Tai tässä tapauksessa niistä farkuista on tehty kukkaro. Ja useampiakin. Juuri tällaisia pieniä pussukoita ainakin itselläni on aina oltava jossain käden ulottuvilla. Niihin saa milloin mitäkin pikkutavaraa siististi pieneen tilaan käsilaukun uumeniin.


Nämä tein viime viikonlopun myyjäisiin. Kukkaron leveys on noin 12 cm. Ajatuksena oli ostaa metrivetoketjua näitä varten, siitä olisi sitten helppo pätkiä sopivankokoisia ketjuja eikä tarvitsisi maksaa suhteessa kalliimmista lyhyistä ketjuista puolikasta omaisuutta. No, yksi kauppa josta kyselin, ilmoitti että metriketjua on saatavissa, mutta vain tilauksesta. Ja vain yhden myyntierän eli 25 metrin pätkinä! Eli jos näiden leveys on 12 cm niin siitä voi helposti laskea, että hukkuisin näihin kukkaroihin ennen kuin koko 25 metriä olisi käytetty:) Metriketjua on siis edelleen hakusessa koska kukkaroita on tulossa lisääkin, joten nyt pitää vaan löytää sopiva toimittaja. Tai ehkäpä netistä saa tilattua vähän lyhyempiä pätkiä? Onko teillä minkälaisia kokemuksia noista metriketjuista?


Noissa nettitilausjutuissa on kyllä aina se, että kun niitä ei pääse hypistelemään ennen ostopäätöstä eikä niitä saa käsiinsä heti. Silloin kun inspiraatio iskee, pitäisi ketju olla pätkittävänä yleensä saman tien ja vaikka nettikaupoissa yleensä onkin nopea toimitus, on muutaman päivän viive olevinaan ihan ylitsepääsemätön. Siinä ajassa kun ehtii jo monta kertaa lähimpään kangaskauppaan ostamaan muutaman lyhyen ketjun ja maksamaan niistä lähes saman verran kuin tuosta 25 metrin maratonketjusta..

Nyt saavat siis farkkupalaset odotella hetken, että saan lisää ketjua. Viikonloppuna onkin luvassa tyttöjen prinsessajuttujen tekoa, koska viikon päästä ovat luvassa tuplasynttärit. Viikonloppu kuluukin täällä ilmeisen röyhelöisissä merkeissä mahdollisen pääsiäisnoitailun lisäksi.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Haasteita ja pääsiäisruohoa


Bocca buona heitti minulle jokin aika sitten tämmöisen haasteen: Listaa viisi asiaa ja viisi tavaraa, jotka ovat polttavalla hankinta- tai toteutuslistalla. Ensimmäinen haave näkyykin tuossa yläkuvassa:) Joten kiitos haasteesta, nythän päästään oikein revittelemään, koska tässä ei puhuttu rahasta mitään:)

Kuva: www.seppo.net

Lyhyempi työmatka. Mokoma aikasyöppö vie tällä hetkellä ruuhkatilanteesta riippuen +- tunnin kovasti kaivattua nukkuma-aikaa aamuisin ja vielä mieluisampaa käsityöpuuhailurentoutumismitäikinälieneekään aikaa iltapäivisin, joten kauppalistalla lukee ensimmäisenä lyhyempi työmatka. Mistäköhän sellaisia saa hankittua?


Oma asunto, jossa on enemmän kuin yksi huone. Tavarapuolen hankinnoista ensimmäinen linkittyy toivottavasti aika paljon tuohon asiapuolen ykköstoiveeseen. Oma asunto, joka sijaitsee lähempänä työpaikkaa ja josta löytyy muitakin huoneita kuin se askartelumakuuolotyöhuonekeittiöyhdistelmä. Kyllä tämäkin aluksi oli tyhjä, mutta sitten tapahtui jotain kummaa ja tyhjä tila alkoi täyttyä.. Tähän taitavat myös mennä kaikki rahat, joten muut neljä hankintaa lienevät jotain tosi pientä:)


Virkuukoukku nro 10. Tai minkä kokoisia ne koukut nyt ovatkaan, joilla saa aikaan sellaisia näppäriä matonkuteista tehtyjä koreja. Olen monilla sivuilla semmoisia ihastellut, mutta en koskaan muista ostaa tarpeeksi isoa koukkua, että pääsisin itse kokeilemaan. Trikookudettakaan ei kyllä nurkista löydy eikä vissiin parane hommatakaan, kun kuulemma nyt jo hamstraan liikaa käsityövermeitä varastoihin joita ei ole, kuten kuvasta näkyy..


Saumauskone. Aah että semmoinen olisi kätevä. Jos sellainen vaan mahtuisi johonkin. Askarteluinnostuksen iskiessä varsinkin kun voi olla ajoittain vähän ahdasta:) Jonain päivänä vielä mahtuu, joten tuon suhteen pitää ehkä nyt jaksaa vaan olla pitkäpinnainen ja ihastella mallien ja tekniikan kehittymistä, jotta sitten joskus on täysi nero noiden kanssa.

Kuva skannattu Kotivinkki-lehdestä

Lankahuone. Tällainen ihanuus tuli vastaan taannoin Kotivinkki-lehden sisustusjutun sivuilla. Kerrankin esittelyssä oli neuleharrastajan koti, onko joku muka joskus törmännyt sellaiseen jonkun ison rahan sisustuslehden sivuilla? Kotivinkki onkin mukavan kodikas myös näissä asioissa ja niinpä siinä esiteltiin tämä unelmahuone. Kuinkakohan monta huonetta asunnossa tai talossa pitäisi olla, että yhden niistä voisi pyhittää pelkästään langoille? Tätä saadaan siis odottaa vielä varmaan paljon kauemmin kuin itse asuntoa.


Kymmenen kilometrin juoksukunto. Ilmoittauduin neljännen kerran peräkkäin Naisten kympille, ja juuri tänään on tasan kaksi kuukautta aikaa hankkia tarvittava kunto lenkin pinkomiseen. Olen pikkuhiljaa jo aloitellut, mutta tiedättehän miten siinä käy: innoissaan lenkille, sen jälkeen nauttimaan lämpimästä suihkusta. Unohdetaan venytellä ja seuraavana aamuna kävely näyttääkin sitten vanhan maatuskan vaappumiselta, kun lihasten kiinnityskohdat lonkissa huutavat hoosiannaa. Tuosta vaiheesta olen onneksi sentään jo päässyt yli eikä ihan niin nollasta tarvi muutenkaan aloittaa kuin kuvan vuonna 2009 neljä vuotta sitten, mutta kyllä siihen 10 kilometriin silti vielä matkaa on.


Pääsiäisruoho. En koskaan muista kylvää rairuohoa ajoissa, yleensä muistan sen suunnilleen palmusunnuntaita edeltävänä iltana. Sitten kiireesti mullat ja siemenet purkkiin ja vettä sekä suojaava muovikelmu päälle ja odottelemaan, josko edes jokunen piippa itäisi pääsiäiseen mennessä. Tänä vuonna onneksi minulla on noissa kylvötouhuissa oivallinen muistuttaja, kun SNY lähetti pussillisen pääsiäisruohon siemeniä sekä aiheeseen liittyvää suklaata. Kuvaushetkellä tosin lähetyksessä olleet kaksi pientä ruohomunaa eivät suinkaan olleet kadonneet olemattoman ruohon sekaan vaan ihan jonnekin muualle:D Kiitos SNY, tänä vuonna ruoho varmasti vihertää ajoissa!


Ellis on muistanut minua tunnustuksella, kiitos siitä:) Ihania elämänmakuisia tarinoita ja valtavan suloisen Elma-mopsin kuulumisia kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa. Tämä tunnustus on tarkoitus jakaa viiteen sellaiseen blogiin, joilla on alle 200 lukijaa ja joihin niitä mahtuisi vielä paljon lisää. Siispä tunnustus lähtee täältä seuraaviin suuntiin:
Hääräämön Lauralle
Nousevan Myrskyn Liisalle
Somasti-blogin Marille
SINULLE by Katja -blogin takaa löytyvälle Katjalle
Kiertoidean emännälle Lealle

Nyt siis pikapikaa pääsiäisruohon kylvöpuuhiin, että siitä varmasti on jotain näkyvissä palmusunnuntaina!


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Miksi lehmä ei lennä?


No siksi, että sillä ei ole siipiä. Tuota mieltä on ainakin suurin osa lapsista, jos asiaa heiltä kysellään. Oikeasti syynä on maan vetovoima, koska lehmällä ei ole tarpeeksi tehokasta perämoottoria, joka tuon voittaisi ja tuottaisi tarvittavan nostovoiman. Vaikka lehmät eivät teknisesti ottaen olekaan lentotaitoisia, on  tänne kuitenkin lennähtänyt kaksikin lehmää kurkistelemaan, miten viikonloppu sujuu.


Ja hyvinhän se sujuu. Käsityöyhdistyksen myyjäisistä on selvitty ja edessä on rauhallinen sunnuntai. Toisin kuin viikko sitten, jolloin nämä lehmät löysivät uuden kodin. Sitä edelsi kuitenkin jokunen ompelutunti, ennen kuin lehmäkaverukset olivat kasassa.


Siinä sivussa selvisi sekin, miksi ompelijalla ovat aina sakset hukassa, vaikka niitä olisi hankittu kuinka monet. Saksilla, kuten ruuvimeisseleillä ja muillakin työkaluilla on hämmästyttävä taito kerääntyä yhteen ja olla siellä missä muutkin saman lajin edustajat. Eikä suinkaan esimerkiksi niin, että yhdet löytyisivät ompelukoneen luota, yhdet silityspisteeltä ja yhdet leikkuupöydältä. Tämän lisäksi sakset näyttävät olevan aika taitavia maastoutujiakin:)


Lehmien tarina alkaa siitä, kun törmäsin aivan sattumalta joskus näihin housuihin ja talletin kuvioidean  myöhempää käyttöä varten. Tähtäimenä silloin hiukan alle yksivuotias veljenpoika, jonka kotitilalla tallustaa lehmä jos toinenkin. Idea lehmähousuista alkoi konkretisoitua yksivuotispäivän lähestyessä ja housujen kaveriksi tekeytyi vielä jotain muutakin.



Kaavat sekä housuihin että paitaan on napattu jostain Suuren Käsityölehden lasten peruskolitsien kaavoista ja muokattu tähän tarkoitukseen sopiviksi. Lehmäkuva on aplikoitu collegekankaasta ja yksityiskohdat siksakattu pienimmällä taajuudella mitä koneesta löytyi.


Jos ihmettelette, että eikös nämä ole vähän suuret yksivuotiaalle, niin ovat tosiaankin:) Ihan heti eivät siis päässeet käyttöön kun tuli tehtyä vähän enemmän kasvunvaraa.. Mutta paremmin näin päin kuin että olisivat hiukan liian pienet.


Onpahan lehmillä aikaa sitten lennellä kauemmin. Leppoisan leppeää viikonloppua siis, näiden kaverusten kelkassa ei tarvitse turhia hötkyillä:)

torstai 22. maaliskuuta 2012

Lettuja vai lappuja? / Potholder from recycled jeans


Mikä on pyöreä, herkullinen ja lämmin, sellainen mitä kaipaa välittömästi ellei sitä ole vähään aikaan näkynyt ja joka useimmiten nähdään keittiössä? Lettu, ihanilla rapeilla pitsireunoilla:) Tai patalappu niin paksulla sisuksella, että sillä voi huoletta tarttua lettupannuun ja pitää siitä kunnolla kiinni ilman että sormia kuumottaa.


Täällä on nautittu tänään noista jälkimmäisistä. Ensin olin leikellyt yhden vanhan villakangastakin vajaa parikymmensenttisiksi pyörylöiksi. Sen jälkeen  leikkelin vanhoihin farkkuihin takapuolen kohdalle kaksi reikää; taskuille tuli komennus oikeisiin töihin. Ja tässä niitä taskuja nyt sitten on.


Taskupatalapun idea on, että se toimii tarvittaessa myös patakintaana. Ei muuta kuin käsi taskuun ja uunista on helppo ottaa ulos herkkuja, kun ei tarvitse pelätä hipaisevansa rystysillä uunin polttavaa seinää. Kivoja yksityiskohtia löytyy sekä farkkujen koristeista että kankaan pesujäljestä. Kaikissa patalapuissa on toisella puolella tasku ja toinen puoli on sileä. Mukana on oman merkin lisäksi myös välillä vierailevia merkkejä.


Yhdet jos toisetkin farkut saivat luovuttaa taskunsa tässäkin projektissa ja koska olen tehnyt näitä aikaisemminkin, kysyi kerran töissä joku, että katselenko "sillä silmällä" aina vastaantulevan farkkukansan takapuolia:)


No en sentään. Nämä taskut ja niiden mukana tulleet farkut ovat suureksi osaksi peräisin kirpputoreilta. Pestyinä ja uudelleen muotoiltuina niissä on materiaalia moneen lähtöön. Tämä lappupino sen sijaan lähtee tulevana viikonloppuna Espoon Leppävaaraan.


Albergan kartanossa pidetään Espoon Seudun Käsityöyhdistyksen kevätmyyjäiset ja siellä nämäkin etsivät uutta kotia. Tervetuloa siis shoppailemaan lauantaina 24.3. klo 10-16!

                                           ****************************************

 These potholders are made from recycled jeans and a wool mantle. I have cut a mantle to round pieces and every potholder have one circle of woolfabric inside. The idea for potholders came from back pocket of jeans. This is actually same time potholder and potmitten. Just put your hand to the pocket and then - let's have fun in the kitchen!

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Lämmikettä takatalven varalle


Muutaman päivän on ollut varsin hienot kelit ja aurinkoa riittänyt. Tänään sitten iski kai tämän orastavan kevään ensimmäinen takatalvi. Aamulla kun heräsin ennen puolta seitsemää, rännit lorisivat lupaavasti katolta sulavasta lumesta, mutta taivaalta ei tullut alas mitään. Toisin oli puolta tuntia myöhemmin, jolloin lähdin töihin: räntää tuli taivaan täydeltä. Jokseenkin koomista, että saman päivän keltainen lehdistö julisti rautatieaseman kioskilla kevään alkaneeksi ja lämpimät säät saapuneeksi.


No, ulkona ei ehkä ollut niin kovin lämmintä tänään, mutta tämä poncho on taatusti lämmin. Ohje löytyy Novita talvi 2011 -lehdestä tai täältä. Tämä lämmittää nyt erään työkaverin takatalvea. Eikä olisi kyllä hassumpi ittellekään, nyt kun tuon ohjeen kanssa olen sinut.


Sekä lehdessä että netissä olevasa yhdessä kuvassa ei kovinkaan selkeästi näy, kuinka paljon erilaisia neulepintoja ponchossa on. Ohjeen mukaan lankaa tarvitaan 650g, mutta mulla taitaa olla sen verran löysä käsilala, että jouduin kyllä hakemaan kaupasta sen kahdeksannenkin kerän ennen kuin viimeinenkin tupsu oli tehty.


Tupsuja en olekaan tehnyt vuosiin ja nyt siinä hommassa tulikin monta nostalgista ajatusta mieleen lapsena tehdyistä keltaisista pääsiäistupsutipuista alkaen. Silloin kun viimeksi olen sellaisten kanssa puuhannut, ei ollut tupsukehikkoakaan varmaan vielä edes olemassa. Tosin ei sitä ole tässä taloudessa nytkään, joten ihan sillä perinteisellä tyylillä näissä mentiin. Pahvinen runko leikattiin ensin Liptonin keltaisesta teepaketista ja sen jälkeen tarvittava määrä lankaa ympärille ja tupsu oli valmis.


Lankana tässä on Isoveli ja puikkojen numero on ohjeen mukainen kuutonen. Hiukan isompi tästä kyllä tuli kuin ohjeessa, joten taas saan varmaan osoitella sormella löysähköä käsialaa.

Lämmin ja ihana yhtäkaikki, oivallinen varuste takatalven räntäsateita vastaan:)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Noroviruksen kourissa

Eipä ole tuo norovirus minuun aiemmin iskenyt. Ei vaikka olen syönyt ulkomaisia pakastevadelmia ja muita postentiaalisia vaaran aiheuttajia. Mutta nyt iski, taisin saada parantumattoman tartunnan. Tosin onneksi virus ei tällä kertaa vienyt sängynpohjalle, vaan lankaostoksille. Lankatalo Priimassa oli tänään ja jatkuu vielä huomenna ystävämyynti, jossa kaikista normaalihintaisista langoista saa -20% alennuksen ja lisäksi on yhden jos toisenkinlaisia tarjouksia houkutuksena.

Helsingin suunnassa Noro-lankojen koti löytyy tuolta ja olen pidemmän aikaa jo havitellut muutamaa kerää. Ensimmäisiäni, sillä siitä ihanien töiden tulvasta huolimatta, joita täällä blogeissa olen ihastellut, en ole koskaan ostanut yhtään Noro-kerää. Se hinta, se hinta.. Mutta myös ne värit! Nyt vissiin ylittyi sitten joku sietokynnys, koska tänne muutti kokonaista kuusi kerää!


Alunperin piti hakea vain lankoja tähän huiviin. Mutta lankakauppa taitaa olla aika vaarallinen paikka mennä sillä asenteella, että enhän minä juuri mitään aio ostaa.. Kaupassa komeili mallinuken päällä tämmöinen yllä oleva jakku ja siinä parin muun kanssalankailijan kanssa ihastelin sen yksinkertaista kauneutta ja tyylikkyyttä. Tuollainenhan on ihan pakko saada! Niinpä lankaa lähti myös tuota jakkua varten.

Norovirus ei sentään onnistunut kukkaroa ihan tyhjiin ammentamaan. Mutta kyllä siellä oli houkutuksia. Mallinuken päällä ihailin esimerkiksi pinaattitunikaa juuri näissä väreissä. Kädet hapuilivat kovasti noiden kerien suuntaan, mutta onneksi sain ne aisoihin ajoissa. Ehkä sitten joskus, seuraavasta ystävämyynnistä..

Tässä riittää taas haaveiltavaa ja hypisteltävää pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei jää pelkän haaveilun asteelle, vaan langoista myös valmistuu jotain pian. Joten, jottei langat pääsisi teiltäkään loppumaan, niin mars mars huomenna Priimaan, mikäli etäisyyttä ei ole liikaa. Leppoisaa lauantaita!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Arvonnan onnellinen voittaja...


...Ja punaisen huivin uusi omistaja on Maarit! Isosti onnea:)

Arvontaan osallistui kaikenkaikkiaan 63 henkilöä ja arpoja kirjoiteltiin yhteensä maagiset 111 kpl. Kiitos kaikille osallistujille!


Voittoarvan saatteena oli seuraava teksti:
"Säännöllisen satunnainen kävijä lähtee arvontaan mukaan. Ihana blogi, kuten huivikin! Tee maistuu minulle, kahvi kyläilijöille... joten kaikki käy - kiitos vain!"


Punainen huivi lähtee siis mahdollisimman pikaisesti lämmittämään Maaritin harteita. Laitteletko minulle yhteystietosi sähköpostiin aarnilintu(@)gmail.com, niin saan huivin matkaan.

Arvonta on mitä mainioin tapa tutustua uusiin ihaniin blogeihin. Niitä tuli vastaan tälläkin kertaa monia ja olen saanut ihailla todella kauniita ja taidokkaita, kekseliäiden ja luovien ihmisten kädenjälkiä. Tutustuminen jatkuu edelleen, joten nähdään taas:)


tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pehmeän valkoinen paketti


Voi postimies minkä teit. Perjantaina kävit oven takana, SNY:n maaliskuun paketti kainalossasi. Paketti ei mahtunut postiluukusta sisään, mutta et jostainsoittanut ovikelloa, No, eihän täällä yleensä ole koskaan ketään arkisin postinjakoaikaan kotona, joten olet tainnut aiemmin monesti pimputella turhaan. Nyt sitten jätit vaan kortin, että paketti on noudettavissa postista. Sen ainoan kerran, kun olisin ollut keskellä päivää kotona ja vastaanottamassa tuota pakettia, ei ovikello soinutkaan! Kuumeessa en jaksanut lähteä pakettia hakemaan postista. Höh, paketti olisi niin piristänyt kipeää perjantaipäivää.

Eilen lähdin töihin pakettikortti mukana, että nythän se sitten töitten jälkeen haetaan. No, pakettikortti unohtui kalenterin väliin ja kalenteri töihin, joten hakemisesta ei tullut eilenkään mitään. Tänään siis kävin taistoon entistä viritetymmin asein ja niinpä riensin töistä suoraan postiin, heiluttelin pakettikorttia heti ovelta ja sain matkaani värikkään legopaketin:)


Sisältä paljastui kyllä kaikkea muuta kuin legoja. Jos edellinen paketti oli punainen, tämä oli valkoinen. Sisältä paljastui ihanaa pehmoisen pörröistä Kitten Mohair -lankaa kolme kerää, haarukkapitsin tekoon haarukka, paketin väriteeman mukaisesti valkoista suklaata ja valkoisessa pussissa olevaa appelsiinikahvia. Nam! Kahvia en ole vielä kerennyt maistamaan, mutta suklaa kuluu tässä hyvää vauhtia kirjoitellessa.


Lisäksi paketista löytyi paperitavaraa. Virolainen Käsityölehti, josta silmiini osui heti käsitöiden hintaa käsittelevä juttu ja perinnekuvioin koristeltuja laukkuja. Molemmista varmasti kuulette vielä. Lisäksi oli ohjeet haarukkapitsiin. Sny kirjoitteli saatteeksi, miten haarukkapitsin teko on mukavaa, kunhan on tarkkana ettei pitkä nauha pääse sotkeentumaan. Samalla hän kyselee, josko olen jo aikoja sitten haarukkapitsiä ehtinyt tekemään. Kiitos kysymästä, opettelin tuota joitakin vuosia sitten kansalaisopiston perinnekäsityökurssilla. Mutta öh, siinä kävi juuri noin kuin tuossa yllä varoitellaan, pitkä nauha pääsi melkomoiseen solmuun ja niitä nauhoja löytyy itse asiassa tälläkin hetkellä kolme kappaletta ufo-laatikosta, melkoisesta solmusta edelleen. Eli nauhojen yhdistämistä en ole kertaakaan vielä kokeillut, kyllä tuossa tekniikassa vielä opettelemista on. Ohjeet tulivat siis todellakin tarpeeseen.

Iso kiitos Sny, olit jälleen tehnyt mainota salapoliisintyötä ja osuit vallan nappiin paketillasi:) Huivin ohje oli selkä ja kun netistä katselin vielä lisäinnostukseksi kuvia haarukkapitsihuiveista, niin ovat tosi upeita. Nyt vaan sitten haarukka heilumaan, valkoinen utuinen lanka on juuri sopivaa moniin tilanteisiin ja tulee ihan varmasti käyttöön. Olen niin tykännyt paketeistasi tähän mennessä, on tosi kiva odottaa tulevia.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Minä ja poncho junassa


Jännä juttu. Minun kokemukseni mukaan useimmin käsitöitä julkisessa liikenteessä tekevän kanssa päätyvät juttusille miehet. Ja he eivät ole mitään Aarneja tai Carloseja, vaan semmoisia, joilla tuskin itsellä puikot tai koukut pysyvät kädessä. Tai korkeintaan siinä tarkoituksessa niitä voidaan kaivata, että virkkuukoukulla on kätevää rapsutella kipsin alla kutiavaa ihoa, jon on onnistunut itsensä telomaan.


Suunnilleen näin meni keskustelu, joka käytiin paikallisjunassa muutama päivä sitten:
- Tuleekos tuosta sellainen huivi joka sulla on kaulassa?
- Ei ihan, vähän jotain erilaista.
- Minunkin äiti kuto minulle sukat 40-vuotislahjaksi ja mulla on ne vieläkin. Ihan koskematta paketissa.
- Mmmhmm..
- Enkä aio niitä kyllä käyttääkään, niin kylmää ei tulekaan ettei tarkenisi tennissukilla.
- Mnnhmm..
- Ja emäntä kun kutoo niin piti pojan kanssa lähteä vallan evakkoon, kun lähti puikoista semmonen kilinä ettei sitä kestäny kuunnella.
- Emännälle voit kertoa vinkiksi, että niitä saa nykyään semmosia puisia puikkoja, jotka ei pidä juuri mitään ääntä.
- Ei sille tartte enää mitään kertoa, kun se lähti lätkimään jo vuosia sitten. Enää ei ole emäntää.
- Mmmhhmm..

Keskustelukumppanina junassa istui vastapäätä arviolta 50-60 vuotias mies. Jo ne parhaat villasukkansa nähnyt ja kuluttanut. Repliikeistä lienee helppo arvata, kumpi on sanonut mitäkin:)


Ei tullut tekeleestä huivia. Vaan tuli taas yksi poncho.  Lankana on sinisävyinen Puro Batik. Tämä on tällainen keväisen sulavan meren värinen. Tämä vie ajatukset jo pitemmälle kevääseen kuin miltä se ikkunasta katsomalla näyttää. Viileisiin kevätiltoihin tai kuulaisiin aamuihin. Ensimmäisiin sulan maan päiviin, jolloin puetaan päälle farkkuhame, napataan jalkaan tennarit ja lähdetään ulos ensimmäisen kerran ilman takkia pitkän talven jälkeen.


Noita päiviä odotellessa, hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Herkuttelua naistenpäivän hengessä


Vaikkakin päivän verran myöhässä. Eilinen ja koko alkuviikko menivät varsinaisessa tapahtuma- ja työputkessa, kun eilen illalla oli yksi iso tapahtuma. Se sujuikin sitten hiukan sumussa, kiitos päivällä nousseen kuumeen. Joten jäi sitten kaikki naistenpäivätoivotukset ilen lähettämättä ja muutenkin muiden blogien kurkkiminen ja kommentointi on koko viikon ollu hävyttömän hiljaista täältä suunnasta katsottuna. Tämä päivä kuluukin sitten petissä, joten nyt on ainakin paljon luettavaa ja ajankulua:)

Eilisen naistenpäivän kunniaksi kuitenkin ensin vähän herkutellaan. Tätä en suinkaan ole eilen ehtinyt leipomaan, mutta toivotelkoon se nyt vaikka sitten hyvää alkavaa viikonloppua, puolukkaisen kirpeissä tunnelmissa. Jos joulusta on vielä jotain piparkakkuja jäänyt jemmaan tai pakastimesta löytyy viime kesän puolukoita, saa ne näissä merkeissä helposti tuhottua mukavalla tavalla.


Puolukkahyytelökakku

Pohja:
1 prk     lastenruokahedelmä-tai marjasosetta, tässä oli joku kuningatar makuna
75 g      margariinia

Puolukkatäyte:
5           liivatelehteä
2 dl       kuohukermaa
2 dl       puolukkasurvosta
1 dl       sokeria
1 prk    (200 g) valkosuklaa-limerahkaa
2 rkl     limetin- tai sitruunanmehua

Vaniljatäyte:
3           liivatelehteä
1 prk    (250 ml) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Päälikoristelu:
2           liivatelehteä
1,5 dl    puolukkamehua
5 palaa  valkoista suklaata sulatettuna
koristerakeita

Murskaa piparkakut. Sekoita piparkakkumurska ja vauvanruokasose keskenään ja painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (24 cm) pohjalle. Liota liivatteita kylmässä vedessä 10 minuuttia. Vaahdota kerma.

Sekoita puolukkasurvos, sokeri ja rahka toisessa kulhossa. Kuumenna sitrusmehu ja liuota puristetut liivatteet siihen. Valuta liemi ohuena nauhana puolukkaseokseen koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon kermavaahto. Kaada täyte kakkupohjan päälle. Anna hyytyä kylmässä tunnin ajan.

Valmista vaniljatäyte. Liota liivatteita kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kaada kattilaan muutama ruokalusikallinen vaniljakastiketta. Vatkaa loput vaahdoksi.

Kuumenna vaniljakastike kattilassa ja liuota puristetut liivatelehdet siihen. Valuta liemi ohuena nauhana vaniljavaahdon joukkoon samalla sekoittaen. Levitä vaniljatäyte puolukkatäytteen päälle. Nosta kakku kylmään tunniksi.

Valmista kiille. Liota liivatteita kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kuumenna mehu ja liuota siihen liivatteet. Jäähdytä seos kunnolla haaleaksi. Nostele kiille lusikalla kakun pinnalle. Anna kakun hyytyä kylmässä peitettynä 4–5 tuntia tai yön yli. Koristele tarvittaessa vielä suklaalla.


Alkuperäinen ohje, jota hiukan tähän muokkasin, löytyy Yhteishyvän ruokalehdestä. Tuon kiilteen kannattaa todella antaa jäähtyä kunnolla ennen kakun päälle laittamista, kuten ohjeessa sanotaan. Muuten pintaan tulee valkoisia "pilviä", kun alla oleva vaniljatäyte irtoaa kiilteen sekaan. Huomion teki nimimerkki hätähousu.. Tästä johtuen koristelinkin pinnan vielä sulatetulla valkosukllaala ja lumihiutalekoristeilla, jotka löysin Bake & Party -kaupasta.

Päällimmäisen kiilteen tein puolukkamehusta ihan ohjeen mukaan, mutta väriero alkuperäisen ohjekuvan kauniin punaiseen pintaan on huima. Minun kakussa punaista on lähinnä aavistus, joten siinä oli toinen hyvä syy koristella pinta vielä suklaalla. Ja sitä paitsi suklaahan on aina hyvää:)

Herkullista viikonloppua siis, sehän on täällä ihan kohta!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Silmukanlepuuttajan uusi koti


Silmukanlepuuttaja seikkaili postipojan säkissä pitkin Suomea ja etsi uutta kotia. Vaan eipä etsi enää, SNY:n lähettämä väliyllätys saapui perille ja on jo aloittanut tutustumisen uusiin huoneisiin. Kiitos SNY, tämä oli varsin mielenkiintoinen koska enpä ollut koskaan aiemmin moiseen apuvälineeseen edes törmännyt. Mutta käyttöön se tulee varmasti sopivan tilaisuuden tullen, nyt kun sellaisen omistan:) Mukana seurasi myös vallan mainio kortti, joten se päätynee huoneentauluksi vaikka työpöydän ääreen.

Pystyisimme tekemään 
paljon enemmän asioita, 
jos emme etukäteen 
luulisi niitä mahdottomiksi.

Kovastikin totta tuo kortin lausahdus. Silmukanlepuuttajalla on ollutkin hiukan haasteita uuden kodin kanssa. Käsityöpussukka kun ei ole ihan parhaasta päästä ja pientä remonttia kaivattaisiinkin kipeästi. Onhan tuo paljon parempi edeltäjäänsä muovipussia, joka aina häiritsevästi rapisi kassissa, kun kulloistakin tekelettä koitti kaivaa mahdollisimman hiljaa esiin bussissa vieruskaveria häiritsemättä.


Asunnon neliöissä alkaa kuitenkin olla hienoista ahtautta, kuten kuvasta näkyy. Silmukanlepuuttajan lisäksi pussukassa pitävät majaansa aina kulloinkin työmatkaseurana oleva käsityö, rasiallinen silmukkamerkkejä, päättelyneula, sakset ja virkkuukoukku. Siis silloin, kun eivät ole laukun uumenissa karattuaan kotoa. Joku kun yritti tekovaiheessa kiireessään päästä helpolla, eikä pussukassa ole lainkaan vetoketjua tai muutakaan kiinnityssysteemiä. Tuon piti olla mahdottoman kätevä, senhän saa taittelemalla aina kiinni ja mahtumaan kulloiseenkin laukkuun. Lisäksi pussukka mukautuu sisällä olevan käsityön kokoon mainiosti. Nämä ominaisuudet ovatkin edelleen ihan hyviä, mutta lisäksi on ahkerassa käytössä ilmennyt muutama lastentauti.


Jos pussukassa on jotain sellaista kuin tämä melkeen valmis poncho, on sitä ihan turha yrittää taitella kiinni millään tavalla. Tällöin varsinkin virkkuukoukulla on varsin hyvät mahdollisuudet karata kassin pohjalle teille tietymättömille. Omistankin nykyään useampia numeron 2 virkkuukoukkuja, koska olen pari kertaa luullut kadottaneeni matkakoukun lopullisesti ja ostanut uuden. Kunnes vanha koukku on aina löytynyt josain sauman sisältä hyvin maastoutuneena.


Mielessäni olen korjannut tuon pussukan uuteen uskoon jo monet kerrat. Mutta vain ajatuksen tasolla, koska en ole vieläkään oikein päässyt selvyyteen, minkälainen on se täydellinen käsityöpussukka. Tiedättekö te? Minkälaisia neule- tai käsityöpusseja tai sekalaisten mutta niin tarpeellisten välineiden säilytys- ja kuljetusratkaisuja teillä on käytössä?