keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Karkauspäivän arvonta


Blogin kävijälaskuri on raksuttanut reippaasti uusille tuhatluvuille ja kymmentuhatluvuillekin, joten sen ja karkauspäivän kunniaksi rykäistään pystyyn arvonta. Vaikka kevätaurinko aika ajoin jo kutitteleekin, niin toisaalta myös pohjoistuuli puhaltelee ja lunta tulee, joten kaikenlaiselle lämmikkeelle on selkeä tarve.  Tällä kertaa arvonnan palkintona onkin sekä sisäistä että ulkoista lämmikettä.

Palkintona jotakuta lähtee lämmittämään kuvissa näkyvä punainen salomoninsolmuhuivi, villahuovasta taiteiltu lumikukka sekä voittajan valinnan mukaan paketti (mauste)teetä tai -kahvia. Huivi on toteutettu yhteistyössä Novitan Rose Mohair -langan kanssa ja kukkakoru (rintakoruneula takana) edustaa virolaista käsityöosaamista.


Arvonta alkaa tänään karkauspäivänä ja siihen voi osallistua aina 15.3. saakka.

Arvonnan säännöt ovat vanhat tutut:

Yksi arpa kolahtaa tilille kommentista tähän postaukseen. Muistakaahan mainita oletteko tee- vai kahvi-ihmisiä ja jos kyseisen juoman maustetuissa mauissa on joku jota ette missään nimessä kuppiinne huoli. Blogittomat osallistujat liittäkää mukaan joku nimimerkki, josta teidät tunnistan.

Kaksi arpaa on plakkarissa kaikilla jo olemassaolevilla lukijoillani sekä sellaisiksi liittyvillä.

Kolme arpaa saapi linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa, huikkaamalla siitä Facebook-seinällään, kulkemalla kadulla isokokoisen kyltin kanssa tai mitä viidakkorummutuksen tapoja ikinä tuleekaan mieleen:) Linkitykseen voi napata tuon ylimmän kuvan.

Arpaonnea kaikille!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Poncho työmatkakaverina


Jälleen on kilometri jos toinenkin kulutettu kaupungin julkisissa kulkuvälineissä. Seurana on viime aikoina ollut ruskeansävyistä Puro Batikia ja tulos tässä. Yhteiset matkat kovasti mielellään tykkäävät muotoutua juurikin tällaisiksi ponchoiksi. Oma lusikkansa sopassa on kyllä myös tuolla langalla. Se jotenkin tuntuu sopivan tähän malliin mainiosti. Novitan uusimmassa lehdessä en havainnut kevään uutuuslangoissa lainkaan Puro Batikia, joten  mahtaakohan uusia värejä olla kesäksi tulossakaan?


Kuvan taustalla näkyvät myös tuunatut puikkojen ja virkkuukoukkujen säilytyspurkit. Suolakurkkupurkin uudet vaatteet, lautasliina ja juuttinarua. Tuo naamiointi oli alkuun hätäratkaisu kun pelkät lasipurkit näyttivät ihan tylsiltä eikä aikaavievempiin väkerryksiin ollut olevinaan aikaa. Tuon kohdalla tosin näyttää käyneen samoin kuin Eiffel-tornin tai monen muun väliaikaiseksi alunperin tarkoitetun rakennelman ja ratkaisun: silmä tottuu ja purkit ja torni saavat jäädä. Parempaa aikaa ja koristeluinspiraatiota odotellessa. Ponchosta jäi lankaa keränloppu, joten sopivanväristä materiaaliakin olisi ihan kädenulottuvilla. Ans kattoo kuinka purkkien käy:)

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kolme laukkua yksistä farkuista


Nyt on valtakunnassa taas uusi sketsihahmo, ja ja ja. Ja suuren juhlan tuntua on ilmassa muutenkin, koska tämä on blogin 150:s teksti. Ja onpa myös kolme uutta farkkulaukkua, joiden raaka-aineina ovat yhdet lasten 104 senttiset farkut ja vähän vaaleaa sävyä toisten farkkujen lahkeesta.


Tästä kaikki alkoi. Tein kummitytölle joululahjaksi tämän laukun. Perheen kaksi muuta nuorta neitiä halusivat myös farkkulaukut, joten suurempien naisten keskinäisten kinasteluiden välttämiseksi tuli pyyntö kahdesta lisälaukusta. Tällaiset niistä sitten tuli.


Toinen laukku on tehty farkkujen yläosasta. Puntit on katkaistu, haarasaumaa avattu vetoketjuhalkioon asti ja pohja muotoiltu uudestaan hiukan pussimaiseksi. Laukussa on vaaleanpunainen vuori ja sisällä kaksi taskua. Ratkoin vyötärökaitaleen irti, tasoitin yläreunan ja kiinnitin vuorin samalla, kun ompelin vyötärökaitaleen takaisin.


Laukussa on paljon kivoja tyttömäisen vaaleanpunaisia ja sydämellisiä yksityiskohtia.



Toiseen laukkuun nappasin teemaksi farkkujen lahkeissa olleet sydäntikkaukset. Koska tikkaukset olivat hiukan kuluneita, siksakkasin olemassaolevan tikkauksen päälle uuden samanlaisen. Yhdistelin laukkuun kangasta tummien ja vaaleiden farkkujen lahkeista ja tikkasin koristeeksi sydänteemaa täydentämään vielä lisää sydämiä.



Lahkeessa ollutta sydäntikkausta jatkoin omilla tikkauksilla laukun ympäri. Olkahihnaan on myös tikattu sydämiä. Ompelukoneen koristeompeleet ovat kivoja olemassa vaikka juuri tämmöisiä tarkoituksia varten.


Naisten erikoisala mielensäpahoittaminen olisi tässäkin varmaan tullut kyseeseen, mikäli joku tyttötriosta olisi jäänyt kokonaan ilman pakettia. Kyllä minäkin haluan kun tuo toinenkin saa!  Tuo tuntuu toimivan yhtä hyvin pienillä kuin isommillakin tytöillä, joten jos kummitytön siskot saivat nämä laukut, niin kummitytölle tein sinne joululahjaksi menneeseen laukkuun pienen kukkaron. Sydänteema toistuu myös tässä, kun oikein vauhtiin pääsin. Koristeena on taannoiselta Tallinnan-reissulta mukaan tarttunut sydännappi.


Hirrrrveen sydämellistä viikonloppua siis, Leena Heffnerin os. Herppeenluoman tahtiin!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Jämätilkuille ja langoille koti Zimbabwesta?

Kuva: www.soroptimistit.fi

Eräs työkaverini on aktiivinen koulutettujen naisten vapaaehtoisjärjestössä Soroptimistit. Järjestö toimii ihmisoikeuksien hyväksi kansainvälisen hyvän tahdon, ymmärtämisen ja ystävyyden avulla. Se edistää erityisesti naisten ja tyttöjen asemaa ja tasa-arvoa sekä toimii rauhan edistämiseksi maailmassa.

Päätin kantaa korteni kekoon ja samalla haastan teidätkin. Jos teiltä löytyy ylimääräisiä käsityömateriaaleja, vanhoja pelejä tai värikyniä, on tässä oivallinen mahdollisuus tarjota niille uusi koti Zimbabwesta. Työkaverin paikallisjärjestöstä on lähdössä eräs henkilö 3,5 kuukaudeksi Zimbabwen Harareen työharjoitteluun lasten ja nuorten pariin ja hänen tarkoituksenaan on viedä mukanaan mm. erilaisia kädentaitoihin  ja koulunpitoon inspiroivia materiaaleja ja välineitä. Materiaaleja voi niitä toimittaa ensi viikon ajan osoitteeseen: Ulla Kortelainen, PL 166, 01301 Vantaa

Zimbabwen lasten ja nuorten käsityö- ja opintokerho ilahtuu todella seuraavista:
  • Villalankoja ja puikkoja
  • Huopakangasta käsinukkejen materiaaliksi
  • Lyijy- ja mustekyniä sekä vahavärejä ja kalvotusseja
  • Pyyhekumeja, viivottimia, terottimia sekä ennen kaikkea ruutuvihkoja
  • Lautapeli"metsästyksen" kohteina ovat vielä: Lexico, Junior Alias, Twister sekä arpakuutioita (matikantunneille)
Tässä siis näppärä tapa tuoda iloa ja inspiraatiota jollekin siellä kaukana ja samalla tehdä vähän kevätsiivousta omissa varastoissa. Viestiä saa välittää eteenpäin muillekin kevätsiivousta suunnitteleville:)

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Angry Birds -akatemiaan, mars!


Eilen esiteltyyn kummipojan pakettiin kätkeytyi Angry Birds -penaali. Meillä pääsääntöisesti nuo linnut ovat miehen heiniä ja minä puuhastelen vähemmän vihaisten ja maailmanlaajuisten ilmiöiden ja asioiden parissa. Tosin nuo hahmot ovat niin hyvin monikäyttöisyydellään ja sovellettavuudellaan valloittaneet tämän käsillä tekemisen maailmankin, että pitää minunkin nyt kantaa oma korteni kekoon tässä lintutehtailussa:)


Kummipoika on ääretön lintufani ja olen pehmon jos toisenkin käärinyt merkkipäiväpaketteihin. Kun näin SikSakSis-blogissa tämän penaalin, tiesin mistä lintutehtailuni alkaisi. Oma toteutus alkoi muhia mielessä saman tien ja päämääränä olivat kummipojan 10-vuotissyntymäpäivät. Maalauskuvaa varten tulostin netistä  kuvan punaisesta linnusta ja piirsin sen ääriviivat lyijykynällä ikkunaa vasten valkoiselle lakanakankaanpalalle. Sopivia värejäkin löytyi varastosta ja sitten vain maalisuti heilumaan.


Penaalin päälikankaana on vanhojen farkkujen puntti ja vuoriksi bongasin Eurokankaasta punaista Angry Birds -kangasta. Tuo akatemia-teksti sopii niin hyvin koululaiselle:) Erittäin selkeän vuoritetun vetoketjupussukan ompeluohjeen löysin täältä. Lintu on aplikoitu farkkukankaaseen ja vauhtiviivat tikattu paksulla valkoisella karhunlangalla.


Penaali oli helppo ja mukava ommella ja tuo maalaus oli tosi hauska uusi tekniikkatuttavuus. Kangasväreillä olen painanut erilaisia kuvia vuosien varrella vaikka kuinka, mutta eipä ole tullut mieleen ryhtyä niillä maalaamaan. Tästä jäikin käteen itselle hyvä mieli uudesta kokeilusta tekniikasta sekä kummipojalle varmasti uniikki penaali. Noita kun ei parane myyntiin tehdä ettei tule brändinvalvojalta sapiskaa:)

maanantai 20. helmikuuta 2012

Vihaisia kevätlintuja liikenteessä


Eilisen lumipyryn jälkeen oli mahtavaa lähteä aamulla ulos, kun räystäät tippuivat vettä ja aamuvirkkuina visersi myös jo muutama kevättä enteilevä lintu. Ei siihen paljon sirkutusta tarvita, kun alkavat kevätajatukset pyöriä mielessä.


Keväisissä maisemissa pomppii myös tämä vihainen lintu kummipojalle tekemässäni Angry Birds -kortissa. Kortti lähti viime viikonloppuna juhlistamaan 10-vuotissynttäreitä ja mukana oli myös teemaan ja asiaankuuluva lahja. Googlen "angry birds kortti" hakusanalla löytyy 0,19 sekunnissa 60 100 000 osumaa, joten ideoista ei ainakaan ollut pulaa:) Tämän kortin lintu on leikelty AB-pehmoleluissa olevan pahvilätkän kuvasta. Meillä noita pehmolintuja on aika monta ja olen pahvilätkiä ottanut talteen ihan juuri tämmöisiä askarteluinspiraatioita varten. Muut pahvit ovat askartelulaatikon kätköistä ja tuo ritsan kuminauha on joku nauhalaatikon jämäpätkä.


Keväisistä ja vihaisista linnuista huolimatta se kevät ehkä ei kuitenkaan ihan vielä ole tullut. Eilen oltiin siskon luona nautiskelemassa blinejä (kiitos vielä, olivat vallan herkullisia!) ja matkaan lähtiessä sai auton päältä ja ympäriltä lapioida pois 15-20 cm lumikerroksen. Siskon pihassa ainut vapaana oleva vieraspaikka oli lumimiehitetty, joten ei muuta kuin taas lapiohommiin. Muutaman tunnin päästä sieltä lähdettäessä oli pihan lumiaura kasannut mukavan vallin auton taakse ja taas oli lapiolle käyttöä, samoin kuin taas omaan pihaan parkkeerattaessa. No, saahan sitä keäästä jo haaveilla, vaikka totuus vielä näyttää ja tuntuukin aikalailla joltain ihan muulta ainakin täällä meidän takapihan leveyspiireillä:)


Reipasta viikon alkua, seuraavaksi kurkistellaan mitä tuolla Angry birds -paketissa olikaan sisällä!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Prinsessamekko


Kuka vielä väittää, ettei prinsessoja ole olemassa? Minä olen ainakin tullut siihen tulokseen, että lähes jokaisen tyttöpuolisen ihmisen sisällä asuu pieni prinsessa. Nuorempana se prinsessa tykkäää kovasti pukeutua kaikenlaisiin mekkoihin, vaihtaa niitä tiheään ja kaikki värit kelpaavat, kunhan ne ovat vaaleanpunaisia. Muistan, että itsellanikin on ollut vaaleanpunavalkoinen äidin ompelema pitkä mekko prinsessaleikkejä varten. Samanlaiset meillä oli pikkusiskon kanssa, ettei vaan päässyt tulemaan riitaa. Silloin sellaisia leikkeihin tarkoitettuja mekkoja ei tainnut kaupoissa niin paljon ollakaan kuin nykyään. Mutta ne nykyiset missälieneetehdyt ovat kyllä kuulopuheiden perusteella aikalailla kertakäyttötavaraa, kun saumat ratkeilevat ja kankaat venyvät miten sattuu.

Prinsessageeni tuntuu säilyvän tytöissä läpi elämän. Vähän isommat prinsessat naamioituvat päivisin ihan tavallisiin vaatteisiin, mutta kun tulevat vanhojentanssit tai kutsu iltapukujuhliin, niin johan vaihtuvat puntit pitkiin ja runsaisiin helmoihin. Haaveena monilla on myös, että saisi ainakin kerran elämässään käyttää sellaista valkoista prinsessamekkoa komean prinssin vierellä. Jotta niillä pienillä prinsessoilla olisi asianmukaisia vaaleanpunaisia röyhelömekkoja, niin täytyyhän jonkun ne ommellakin, joten sisäinen prinsessa voi löytyä myös ompelukoneen ääreltä. Sellainen heräsi ainakin täällä taas eloon tämän mekon myötä:)


Blogiini eksytään harva se päivä hakusanalla "prinsessamekko". Kuvahaulla mekonetsijät päätyvät tänne useimmiten tämän kuvan perusteella. Tein reilu vuosi sitten hyvän ystäväni silloin 4-vuotiaille kaksostytöille nämä mekot, jotka edelleen ovat kuulemma ahkerassa käytössä. Tässä taannoin kävi sitten niin, että sain puhelun eräältä aivan tuntermattomalta naishenkilöltä, joka oli ihastunut tuohon kuvahaun kautta löytämäänsä prinsessamekkoon ja kyseli, josko ompelisin hänen tyttärensä 1-vuotissyntymäpäiville samanlaisen. Tottahan toki, ei muuta kuin kankaat esiin ja sopivat vetoketjut ym. tarvikkeet hankintalistalle ja ompelemaan!


Mekko on kooltaan 80 cm. Selässä on vetoketju ja vyötärölle on ommeltu kuminauha. Yläosa ja mekon päällimmäinen kerros ovat vaaleanpunaista läikkysamettia, keskellä on paljetein koristeltua tylliä ja alimmainen hame on valkoista satiinia. Eiköhän näillä aineksilla prinsessapäivään saada hyvät eväät:)


Neidillä lienee syntymäpäiväjuhlat juuri tänään, joten oikein lämpimät onnittelut pikkuprinsessalle ja leppoisaa viikonloppua meille vähän isommille prinsessoille!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Elämäni punainen lanka - löytyi paketista!


Eilen oli ystävänpäivä, mutta tänään minua vasta onkin lahjottu oikein urakalla. Eilen sain siitä jo vähän osviittaa, kun illalla kotiin tullessa oven takana odotti paketinsaapumisilmoitus. Ensimmäinen paketti kevään Salainen Neuleystävä -kierrokselta odotti postissa!


Tänään töiden jälkeen pääsin sen hakemaan. Ja ihan tässä punastuttaa, kun kerron mitä kaikkia ihanuuksia ja herkullisuuksia sieltä löytyi. Iso ja kaunis kiitos  salaiselle ystävälleni siellä jossain (postileimasalapoliisin tietojen perusteella kenties Vieremän suunnassa?), paketti oli herkullisen makea - sanojen kaikissa merkityksissä:) Miten olitkin osannut niin osuvia juttuja pakettiin kerätä, kokonaisuus ilahdutti todella!


Olin tainnut kertoa, että lempivärillä ei muuten ole väliä kunhan se on punainen. Niinpä paketista paljastui päivän värejä tunnustava kynttilä, paketillinen Keisarin morsian -teetä ja levyllinen tummaa suklaata. Lisäksi siellä oli sekä eiliseen ystävänpäivään että tämän paketin väreihin mainiosti sopiva sydänpiparimuotti ja ylimmässä kuvassa oleva samoja muotoja ja värejä yhdistävä Ristomatti Ratian kortti.


Punaisella linjalla jatkoi myös vyyhdillinen todella kaunista punasävyistä vironvillaa. SNY lienee törmännyt täällä blogissani jokin aika sitten valmistuneeseen punaiseen Revontulihuiviin, ja kertoi pienen huolensa siitä, että punainen huivi on jo olemassa. Lankojen sävyt ovat kuitenkin hiukan erilaiset. Ja sitä paitsi isoja, punaisia lämpimiä pakkasenkarkotushuivejahan ei koskaan voi olla liikaa, joten punaisen langan käyttöön tulosta ei tarvitse olla ollenkaan huolissaan:) Varsinkin kun paketissa oli vielä mukana ohje Petunia-huiviin, jonkalaisia olen monissa blogeissa ihastellut, mutta jota en ole vielä itse ehtinyt kokeilemaan. Nyt on sitten erittäin hyvä syy korkata sekin malli.


Eikä siinä vielä kaikki. Kun tulin kotiin paketti kainalossa, odotti oven takana postipojan luukusta pudottama pullea ystävänpäivän kirjekuori, sekin SNY:ltä. Tuosta paketista paljastui ystävänpäiväkortti ja ai niin hyvää teetä. No mitä muuta voi odottakaan, jos teepussin päällä lukee että Hellyystee ja se sisältää kuivattuja omenanpaloja. Lienen omenatykkäämiseni täällä jossain tullut paljastaneeksi tai sitten teen valinta osui muuten vaan hyvin kohdilleen.


Mukava pakettipäivä päättyi vielä vaikuttavaan teatteriesitykseen Espoon kaupunginteatterissa. Oltiin työporukalla tutustumassa ilmastonmuutokseen teatterin keinoin ja Sarasvatin hiekkaa saa kyllä peukut ainakin minulta. Tuota esitystä onkin nyt mukava makustella vielä täällä kotona lämpimän teekupposen äärellä elämän punaista lankaa hypistellen.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivää, HUHUU!


Täältä huhuillaan ystävänpäiväterveiset iloisen pirteissä väreissä. Tällä pöllöllä on selvästi jo kevättä rinnassa ja ystävänpäivämuistamisiakin on tainnut tulla vastaanotettua, kun posket ovat noin punaiset:)


Uusimmasta kevään Novita-lehdestä osui silmiin virkattu pöllö, jolle löytyi ajatuksissa osoite jo ennen kuin olin yhteenkään lankakerään tai koukkuun ehtinyt tarttua. Tämä yksilö lensi yhden hyvän ystävän syntymäpäiväpakettiin ja sitä tietä viikonloppuna Turun suuntaan.


Pöllö on hiukan muokkautunut matkan varrella alkuperäisestä ohjeesta. Silmukkamäärät ja koukku kolmonen ovat kuten ohjeessa, mutta silmissä kukkii luovuus. Viimeistelin nimittäin pöllöneidin muualla kuin omien lanka- ja tarvikevarastojen äärellä ja kävi niin, että unohdin ottaa mukaan mustaa puuvillalankaa. Silmiä ei oltu siinä vaiheessa vielä tehty ollenkaan, joten luovalla ongelmanratkaisulla silmiin löytyi mustat napit (napattu omista housunpunteista!) ja silmäripset taiteilin kaksinkertaisella ompelulangalla. Muuten pöllön langat ovat peräisin mm. viime syksynä SNY:ltä saamistani puuvillalankakeristä sekä taannoiselta Tallinnan-reissulta.


Ei siis pöllömpi päivä tänään, hyvää ystävänpäivää!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Lämmintä leipää!


Viikonloppu ja netittömyys takana ja olen taas vuoden vanhempikin kuin viimeksi kirjoitellessani. Kiitokset SNY:lle onnittelukortista ja heijastavasta yllätyksestä:) Nyt kun on taas vuoden lähempänä jossain tulevaisuudessa siintävää mummoikää niin viikon voi mainiosti aloittaa makoisasti itse tehdyllä leivällä. Kaupan vaaleat leivät ovat usein höttöisiä ja sisältävät ties mitä lisäaineita, joten olen kokeillut omassa koekeittiössä erilaisia vastaiskuja tuolle höttöleipien maailmalle. Alkuperäinen ohje on Vaasan Leivotaan hyvää yhdessä -kierrevihkosesta, jonka olen aika monta syntymäpäivää sitten saanut kummitädiltä lahjaksi ja joka edelleen on erittäin ahkerassa käytössä:) Tätä ohjetta on alkuperäisestä hiukan tuunailtu oman mielen ja keitiön mukaiseksi. Juureen tehty leipä on helppo ja nopea valmistaa, siihen sopivat melkein mitkä vaan kaapista löytyvät jauhot ja iltapaksi uppoaa ihan varmasti useampikin siivu.

Kotekoinen juureen leivottu leipä, 2 kpl

Edellisenä päivänä, juuri:
0,5 l     viileää vettä
1 tl       kuivahiivaa tai 10g tuoretta hiivaa
5 dl      hiivaleipäjauhoja tai spelttijauhoja

Seuraavana päivänä, taikina:
2 rkl    siirappia
2 tl      suolaa
loput kuivahiivapussista tai 15g tuoretta hiivaa
6-7 dl  hiivaleipäjauhoja

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon ja lisää seos veden joukkoon. Vatkaa kunnes taikinajuuri on tasaista ja anna sen seistä liinalla peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Lisää seuraavana päivänä taikinajuuren joukkoon siirappi ja suola sekä jauhot, joiden joukkoon kuivahiiva on sekoitettu. Jos käytössä on tuoretta hiivaa, liuota se pieneen määrään nestettä ja sekoita taikinaan ennen jauhojen lisäystä. Alusta taikina jauhoilla kimmoisaksi. Osan jauhoista voi myös korvata leseillä, hiutaleilla tai esimerkiksi ruis- tai grahamjauhoilla. Anna taikinan kohota peitettynä puolisen tuntia.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja pyörittele kummastakin pyöreät leivät. Ripottele leivän pinnalle hiukan jauhoja ja taputtele kevyesti matalammaksi. Anna leipien kohota leivinliinan alla noin puoli tuntia.

Paista kohonneet leivät 225 asteessa 20-30 minuuttia uunin alimmalla tasolla. Laita paistamisen ajaksi uuniin vesiastia äläkä peitä leipiä heti paistamisen jälkeen, niin saat niihin mukavan rapean kuoren.


Sitten ei muuta kuin terävällä vetsellä siivuja ja voita päälle niin viikko lähtee mukavasti käyntiin!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Pakkaspäivän lämmittäjät


Hrrr. Eilinen hiukan leudompi sää sai jo jättämään toiset välikalsarit kotiin ja kuvittelemaan, että ne kovimmat pakkaset menivät jo. Ehkä ne kovimmat menivätkin, mutta toiseksi hyytävimmät jäivät tai tulivat takaisin, koska tänään tuo viima kyllä kaivautui luihin ja ytimiin.


 Niinpä tarvitaan siis jotain lämmintä. Tällainen poncho on vielä esittelemättä joulupukin pussiin lähteneistä tilaustöistä. Malli on vanha tuttu: rosé-tekniikalla tehdyt kukat ja niiden ympärille on virkattu mustalla reunat ja samalla ruudut yhdistetty toisiinsa. Sininen lanka on Vikingin Sportsragg, miten löytyikin juuri niin lahjan antajan haluamissa värisävyissä! Musta on Novitan Pirtaa. Pikkulinnut kertoivat, että tämän saattaa bongata Helsingissä joko oopperasta tai teatterista, joissa lahjan saaja kuulemma ahkerasti vierailee ja jonne hän jotain tämäntapaista vaatetta kaipaili.


Lämmikettä pakkaspäivään saapui juuri sopivasti myös SNY:n kirjeessä. Siellä oli täydelliset eväät rentouttavaan ja lämmittävään rauhoittumishetkeen: Cappuccino-annospussi, suklaata  (syöty jo:D) ja lämpimän punainen tuikkukynttilä. Noiden lisäksi aion vielä sijoittaa itseni sängylle isojen tyynyjen keskelle, ottaa lämpimän filtin jalkojen päälle ja Revontulihuivityömaan käsiin, niin tiedossa on kaikin puolin rentouttava ja lämmittävä ilta. Kiitos SNY:)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Makoisa lehtikatsaus


Viikonloppu on hurahtanut kovassa pakkasessa. Mitä mainioin keli siis linnoittautua sisälle ja ompelukoneen ja lankojen ääreen. Varsinkin kun perjantain Tallinnan reissulta sitä lankaa on muutama kerä etsimässä tarkempaa sijoituspaikkaa:)  Täällä ovat viikonlopun aikana lennelleet lankakerien lisäksi Angry Birdsit, prinsessat ja lehmät. Kaikki  ovat joko tilaustöitä tai menossa lahjaksi, joten niistä tulee tarkemmin juttua sitten hiukan myöhemmin. Kämppä on kyllä sen näkönenkin, että jotain on tehty, kun levällään on kaikenlaista vaaleanpunaisesta tyllistä kangasväreihin ja vanhoihin farkunlahkeisiin.


Perjantaisen Tallinnan-reissun aikana oli postilaatkkoon kopsahtanut talven Novita-lehti ja sieltä löytyi heti ainakin kaksi mallia, joille löytyi jo sovelluskohde. Lapaset aloitin viime yönä ja niistä toinen on jo melkein valmiina, toinen löytynyt malli on taas hiukan pöllömpi idea, joka on tulossa lahjaksi.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Käsityölehtien saralla viikko on ollutkin oikein antoisa, koska torstaina töistä kotiin palaavaa odotti helmikuun Suuri Käsityölehti. Torstai-iltana matkavalmisteluiden lomassa ehdin selata lehden pikaisesti läpi ja tänään olen sitä sitten oikein ajan kanssa lueskellut. Ompeluosiossa tarjolla on simppeleitä ja yksinkertaisia perusvaatteita sekä pehmeää ja lämmintä kevätvauvoille. Neulontaosastosta pisti silmään ruskea hiukan army-tyylinen neuletakki, samaa tyyliä oli esillä myös Novita-lehdessä. Lovikka-lapaset saivat sivutilaa myöskin molemmissa lehdissä. Näille keleille sopivasti esiteltiin myös taannoisen lapaskilpailun parhaimmistoa, joiden ohjeet löytyvät täältä.


Lehdessä oli myös junasukkien ohje ja tietoa Ylöjärven maanpuolustusnaisten kampanjasta neuloa kaikille vastasyntyneille ylöjärveläisille junasukat. Täältäkin lähtivät juuri parit junasukat ystäväpiirin talvivauvojen varpaita lämmittämään. Yhdet samalaiset sukat tein jo aiemmin veljen 1-vuotiaan Iivarin joulupakettiin. Noissa sukissa, sen lisäksi että ovat kuulemma malliltaan mahdottoman hyvät ja käytännölliset vauvan jalkaan, minua kiehtoo niihin liittyvä tarina. Sen ansiosta sukat eivät ole vain pelkät sukat ja ehkäpä siksi ne ovatkin niin suositut.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Lehden herkullisimmat palat löytyivät Sisusta ja askartele -osasta. Finlaysonin Muffinssi-kankaasta oli tehty söpö essu ja kankaan painokuvioita käytetty hauskasti ystävänpäiväkorttien koristeena. Seuraavalta  sivulta tulivat vastaan virkatut prinsessakakut! Nam! Tosi syötävän näköisiä, vaikka tässä ne mitä ilmeisimmin oli tehty vain koristeeksi. Tuollaisenhan voisi virkata oikean kakkukuvun päälle ja käytössä oleva kakkukupu saisi ihan uusia ulottuvuuksia eikä kyseessä olisi pelkkä koriste.

Kuva: www.suurikasityo.fi

Sokerina pohjalla olivat virkatut Runebergintortut. Makoisaa Runeberginpäivää siis, löytyypä lautaselta sitten aitoja tai virkattuja herkkuja!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Lankaretkellä etelän ihmemaassa


Karnaluks, tuo tarunhohtoinen lanka- ja ompelukansan ostosparatiisi lahden takana on nyt tullut tutuksi minullekin. Iso kiitos ja kumarrus tästä kuuluu Lilan luomuksiin, jonka välitön ja sydämellinen kirjuri otti minuun ja muutamaan muuhun "villakoiraan"  yhteyttä syksyllä ja ehdotti yhteistä reissua Tallinnaan. Lähdin mukaan enempiä epäröimättä, koska olin aikaisemmilla Tallinnan-reissuillani nimenomaan epäröinyt omien suunnistustaitojeni ja miehen lankakestävyyden osalta, enkä ollut tuonne Karnaluksiin vielä eksynyt. Ja sitä paitsi en ollut utelias vain Karnaluksin suhteen, vaan oli kiva tutustua myös innokkaisiin puikkojenheiluttajiin blogien takana.


Mutta nytpä on Karnaluksin tarjonnasta nähty ainakin pieni osa ja ihmeteltävää totisesti riitti. Monen blogin avustamana olen pyörinyt lankahyllyjen ja laatikoiden, nappiputkiloiden, vetoketjumetrien ja kangaspakkojen välissä virtuaalimatkoilla. Puhuttelevia kuvia löytyy lisää mm. täältä. En silti arvannut, että niitä kaikkia ja vielä paljon muuta on NIIN paljon. Hurautimme Hermanni 1:ssä sijaitsevaan Karnaluksiin satamasta taksilla. Erittäin kattavat tiedot kaupan tarjonnasta, maksuvälineistä, jonotuskäytänteistä ja muusta tärkeästä sekä hyvät ohjeet sijainnista niin julkisilla liikkuvan kuin apostolinkyytiä käyttävänkin näkökulmasta löytyvät täältä.


Liike ei ulospäin näytä kovinkaan kummoiselta eikä varsinkaan niin isolta ompelu- ja neulontatarvikkeiden ja materiaalien tukulta, että sellaista ei Suomesta löydy kaiketi mistään. Sisällä sitten onkin aivan eri meininki. Kangaspakkoja, lankahyllyjä, vetoketjupinkkoja, nappiputkiloita, verhotupsuja, puikkoja, helmiä ja kaikkea muuta kuviteltavissa olevaa on tarjolla metreittäin. Yhdellä matkalaukulla varustautunutta shoppailijaa alkoi jo ovella pyörryttää, että nyt tuli kyllä mukaan ihan liian pieni laukku..


Lisää pyörryttävää oloa oli luvassa, kun hyllyjen välissä kierreltiin tovi jos toinenkin ja ulkoilman -20 pakkasasteesta tulleella alkoivat monet vaatekerrokset ja paksu takki kerätä lämpöä lankakorin kanniskelun lisäksi. Hikinen vaellus kuitenkin kannatti, koska mukaan tarttui monenlaisia uusia ja ihania tuttavuuksia. Ja mikä parasta, suurinpiirtein pysyin ennakkoon laaditun ostoslistan raameissa, eli holtittomaksi meno ei sentään yltynyt.


Taannoin hehkuttamaani Rogue-hupparia varten löysin aivan ihanaa Schoeller & Stahlin Ronda-lankaa. Sitä lähti mukaan varmuuden vuoksi sekä petroolinsinisenä (väri tummempi kuin kuvassa) että ajattoman harmaana, koska en osannut päättää kumpi sopisi malliin ja minuun paremmin. Osaatteko te?


Pariin tilausponchoon löytyi myös mukavasti materiaalia, mutta niistä enemmän sitten kun työt ovat valmiina ja uusilla omistajillaan. Samaten kullan- ja hopeanväristä ompelu- ja kirjontalankaa, vetoketjuja ja muuta pikkutilpehööriä kertyi ostoskorin pohjalle. Äitille myös tiedoksi, että kyllä mukaan tarttui muutama verhotupsu, ja ne matkustavat Koskelle jossain sopivassa kohdassa.


Karnaluksista matka jatkui kävellen kohti keskustaa. Matkalla poikettiin lähes vastapäätä Tartu maantien toisella puolella olevaan pikkupuotiin Löng ja löngast / Wool & woollen. Varsin ihastuttava paikka oli tämäkin ja itselleni aivan uusi tuttavuus. Kaupasta tarttui mukaan kolme kerää 100% shetlannin villaa ja 100 gramman kerän hinta oli vain käsittämättömät 3,13 e! Kerässä on vyötteen mukaan 800m lankaa, joten se on edullisuutensa lisäksi myös varsin riittoisaa tavaraa ja päätynee johonkin huiviprojektiin. Tarjolla olevien villakerien värit olivat murrettuja luonnonsävyjä. Tämä kauppa pitää muistaa seuraavallakin Tallinnan-reissulla. Kattava esittely sijainnista, liikkeestä ja sen tarjonnasta löytyy täältä.


Matkalla keskustaan koukattiin Abakhan fabrics -kangaskaupan kautta, josta mukaan ei ihme kyllä tarttunut kuin solkia ja nappeja. Tästä jatkettiin kävellen vanhaan kaupunkiin Vene-kadulle, kohteena Puu ja Putuka Pood. Pienestä puodista löyty taidokkaita erilaisista puulajeista tehtyjä käyttö- ja koriste-esineitä ja mikä meitä erityisesti veti puoleensa, puisia kohtuuhintaisia nappeja. Hinnat olivat 0,50-3,00 euroa. Näille napeille ei vielä ole määritelty tarkkoja kohdekoordinaatteja, mutta niitä oli niin rauhoittava jo pelkästään hipelöidä sormissa, että muutama lähti mukaan. Samaten luonnonläheinen rintakukka, joita onkin ennestään jo yksi omassa käytössä kun ihastuin tähän edellisellä Tallinnan-reissullani. Tämä yksilö  etsii uutta kotia arvonnassa, joka on tulossa tänne tuota pikaa . Kunhan nyt selvitään ensin tästä lankamatkan hekumasta:) Täällä minua ilahdutti erityisesti myös kaunis  ja teemaan sopiva, viimeistelty paketointi.


Aika juoksee Tallinnassa harmittavasti ihan samaa vauhtia kuin täällä kotonakin, joten aivan liian pian piti suunnata takaisin kohti satamaa. Matkan varrella napattiin mukaan vironvilloja Sadamarketista ja sitten olikin jo aika siirtyä laivaan lepuuttamaan jalkoja ja ihailemaan ostoksia. Ja neulomaan eilen illalla kymmenen jälkeen aloitettua Revontulihuivia, joka seilasi mukana matkaneuleena.  Kyllä pöydällinen puikkoja heiluttelevia naisia saikin osakseen ansaittua huomiota ja uteliaisuutta sekä meno- että tulomatkalla, mutta emmepä olleet ainoita joilla oli lankakerä matkaseuralaisena jo mennessä.


Reissusta riittää muistelemista ja tekemistä piiitkäksi aikaa, joten kiitos vielä Lila, Kytsätär, Zelda, Maiju ja Siina ihanasta ja pirteästä matkaseurasta! Koska tältä reissulta tarttui jokaiselle jotakin, niin otetaanhan uusiksi ennen kuin nämä langat on kulutettu loppuun:) Ennen sitä lienee kuitenkin paras painua ellei nyt ihan lankojen keskelle ukkumaan niin ainakin peiton alle, niin huomenna niistä langoista jaksaa jotain tehdäkin.